PÄÄTOIMITTAJALTA | PÄIVI TAUSSIpaivi.taussi@kymensanomat.fiKirjoittaja on Kymen Sanomien vastaava päätoimittaja.

Päätoimittajalta: Suuruutta mitataan muuten kuin työpaikoilla

20.8.2017 13:15 | Päivitetty: 21.8.2017 21:49

Suurteollisuuden suuruus on toisenlaista kuin ennen. Suuruuden mittareita voivat olla tuotantoennätykset, jätti-investoinnit, kenties huipputuloksetkin. Työvoiman määrällä tehtaat eivät kuitenkaan pääse kehumaan. Tai pääsevät: kehumisen aihe voi olla sekin, kuinka tehokkaasti eli pienellä joukolla tulokset syntyvät.

Luulisi, että uusjaon yhtälö ratkeaisi yksinkertaisella matematiikalla. Mutta niin se ei näytä menevän.

Teollisuuden tuoreita megauutisia on Äänekosken vanhan sellutehtaan alueelle rakennettu biotuotetehdas, Suomen metsäteollisuuden historian suurin investointi. Nuivimman laskutavan mukaan se ei tuo uusia työpaikkoja, sillä sellutehtaan henkilöstömäärä pysyy jokseenkin ennallaan eli noin 170:ssä.

Äänekosken täkäläinen kilpailija Sunila ylitti viime vuonna selluntuotannossa 370 000 tonnin rajan. Sunilassa on nyt 154 vakituista työntekijää. Se on paljon vähemmän kuin muinoin maailmassa. Se on paljon vähemmän kuin vaikkapa vuonna 2009, jolloin tehdasta oltiin lopettamassa ja jolloin työttömyys uhkasi 250:tä työntekijää.

Onko maailma siis muuttunut surkeammaksi, kun tehdas käy yhä vähemmällä väellä?

On totta, että teollisuuslaitoksesta saatu suora hyvä — siis työpaikka ja palkka — jakautuu aikaisempaa harvemmille. Omistajien tuloja en nyt laske suuntaan enkä toiseen, en myöskään kenenkään maksamia veroja.

Välillisesti hyvän saajia on paljon enemmän. Äänekosken tehtaan rakennusajan työllistävä vaikutus oli arvioiden mukaan yli 6 000 henkilötyövuotta ja nyt 1 500 uutta työpaikkaa jonnekin.

Uskon, että Kotkassakin tässä asiassa kertolasku 1 x 154 tuottaa enemmän kuin 154 x 1, vaikka en mitenkään mollaa enkä nollaa yhden miehen tai yhden naisen yrityksiä. Luulen, että juuri tehtaan varjossa ne voivat elää.

Sitä paitsi ei ole kovin inhimillinen ajatus, että mies- tai naisvoimalla pitäisi yhä vain suorittaa kaikki raskaat, vaaralliset ja epämiellyttävät työt, jotka kone tai robotti tekee paremmin. Ei tietysti pidä sinisilmäisesti kuvitella, että robotti ottaisi haltuunsa vain fyysisen raatajan taakan, vaan se voi syrjäyttää vaikka kenet. Tekoälyinen robotti on pystynyt hämmästyttämään ja hämmentämään tarkoilla diagnooseilla jopa lääkäreitä.

Kokonaan toinen kysymys sitten on, miten työt pitäisi jakaa uusiksi.

Kun haluttuun tuotantoon tarvitaan yhä vähemmän ihmistyötyötunteja, kaikille pitäisi jäädä enemmän vapaata. Tiedän, että on niitä, jotka eivät keksi, mitä ylenpalttisella vapaallaan tekisivät. Mutta tosi paljon on niitäkin, jotka eivät ehdi tarttua edes puoleen siitä, mihin olisi oma hinku ja halu.

Luulisi, että uusjaon yhtälö ratkeaisi yksinkertaisella matematiikalla.

Mutta niin se ei näytä menevän. Meillä edelleen uskotaan, että tuloksia parantaa mekaaninen enempien tuntien ja enempien päivän puurtaminen, tehtävässä kuin tehtävässä. Mitä muutakaan on esimerkiksi kaikki kikyjen kuittailut?