Kolumni: Vesi vanhin voitehista

14.6.2017 13:15

Ilo pulpahti pintaan, kun lauantaisaunan lämmetessä kävimme lasten kanssa läheisen joen rannassa.

Vesillä ja vesien äärellä on aina syytä käyttäytyä viisaasti ja pitää tolkku turvana.

Kesäillan aurinko helotti. Vaikka vesi oli kylmästä keväästä johtuen vilakkaa, houkutus kasvoi liian suureksi.

Tyttö tuumasi hetken, pitäisikö pulahtaa uimaan. Jo kohta sitä oltiinkin ilkosillaan varpaat rantaliejussa empimässä, uskaltaako sittenkään. Isoveljen rohkea yritys näyttää mallia pysähtyi sekin vesirajaan.

Tarvittiin isän esimerkkiä. Tuota pikaa aikomus kastautua jokipahasessa oli muuttunut virkistäväksi uimakisaksi rannalta toiselle. Jonka mukana seurannut koira voitti.

Jos ei aio viettää elonpäiviään visusti kuivalla maalla, on uimataito tuhansien järvien ja muiden hukkumiseen riittävien vesistöjen maassa erittäin tärkeää ydinosaamisaluetta.

Suomalaisten rapautunut kyky pitää itsensä pinnalla omin voimin on aiheuttanut huolta viime vuosina.

Erityisesti lasten uimataidon heikentyminen on vakava asia. Harva enää vanhemmalla iällä viitsii tai kehtaa uimakouluun mennä, vaikka se mahdollista onkin.

Perinteinen keskikesän hukkumisjuhla on taas kohta. Vanhojen varoituskampanjoiden viimeiset käyttöpäivämäärät eivät ole umpeutuneet.

Vesillä ja vesien äärellä on aina syytä käyttäytyä viisaasti ja pitää tolkku turvana. Juhannuksen viettoon liittyy silti riskiä kasvattavia tekijöitä, joten muistuttaminen maltista on vuodesta toiseen ajankohtaista.

Pidetään pelastusliivit päällä ja takalisto tiukasti penkissä, kun veneillään. Ei matkita Tarzania: kyllä ne tytöt tykkää, vaikkei veteen ryntäisikään pää kolmantena jalkana. Mennään katsomaan, ettei herkistynyt kaveri lähde liian pitkälle uintiretkelle vasten auringonsiltaa. Valvotaan lapsia vesileikeissä. Ja niin edelleen.

Toivotaan juhannukseksi erinomaisen kauniita päiviä ja iloisia iltoja. Ne kruunaa uutinen, ettei kukaan hukkunut.

Jyri Turunen
Kirjoittaja on Kaakon Viestinnän uutistoimittaja.