Kolumni: Orastavan rappion rönttönen

5.6.2017 13:15

Kuhmossa ei kovin kummoisia tapahtunut.

Suljettu torigrilli on muistutus elämän rajallisuudesta.

Hotellin aulabaarin karaokeiltaa lukuun ottamatta kaupungin keskustassa vallitsi perjantai-iltana autius. Ainoa urbaani eläjä näköpiirissä oli kioskin kulmalla päivystänyt rusakko.

Kuhmo on niitä maamme kolkkia, joista väki on vähitellen kaikonnut, mikä lyö leimansa katukuvaan. Tyhjien ja peitettyjen näyteikkunoiden alakulo tarttuu myös satunnaiseen vierailijaan. Se alkaa yllättäen tuntua turvalliselta. Suljettu torigrilli on muistutus elämän rajallisuudesta. Kiireet unohtuvat. Kun aika kulkee ohi, se saa mennä menojaan.

Ympäristön synnyttämää alakuloa tavoittaakseen ei tarvitse lähteä Kuhmoon asti. Myös täältä kotikonnuilta löytyy rapistuneita menneiden vuosikymmenten monumentteja. Pyhtään kirkonkylän röttelöiden katveessa voi virittäytyä syrjään jäämisen ikävään, mutta moottoritien humina saattaa estää tunnelman syntymisen.

Pyhtäältä on niin lyhyt matka pois, että tänne pääsee aina helposti takaisin.

Onneksi ajan hampaan puremia löytyy naapurikaupungista. Hallan tehdas on rappioromantikolle pettämätön kohde.

Kuhmo on kaikesta kaukana, mutta se on myös Kuhmon etu. Korpi ei lopu Kainuussa kesken.

Kun kuulee karun erämaajärven rannalle kosken pauhun ja näkee kuikan lipuvan järvenselältä rantaa kohden, niin Kuhmo muuttuu muuttotappiokaupungista luonnonrauhan tyyssijaksi.

Ajatus siitä, että koko maa olisi syytä pitää asuttuna alkaa tuntua kummalliselta ja mahdottomalta. Suomessa ei ihmisiä riitä joka paikkaan, joten kuikalle riittää tilaa myös tulevaisuudessa.

Kuhmon keskustassa on kuitenkin myös somistettuja näyteikkunoita ja avoimia ovia.

Kun kahvilan myyjä kysyy, että kelpaisiko rönttönen, niin se hieman hymyilyttää ja sitten hymy hieman nolottaa.

Kainuussa rönttönen on piirakka.

Ville Vanhala
Kirjoittaja on pyhtääläinen vapaa toimittaja.