KOLUMNI

Isänmaallinen reaalipoliitikko

18.5.2017 13:15

Suomen itsenäisyyden juhlavuosi on saanut monet pohtimaan, mikä lopulta ratkaisi Suomen itsenäisyyden. Oliko se jääkäriliike, itsenäisyysjulistus, sisällissota vai V.I. Leninin antama tunnustus? Kaikilla on kannattajansa.

Oliko se jääkäriliike, itsenäisyysjulistus, sisällissota vai V.I. Leninin antama tunnustus?

Olen viime ajat lueskellut entisen valtiosihteeri Risto Volasen (kesk.) tuoretta kirjaa Suomen synty ja kuohuva Eurooppa. Urakka on vielä vähän kesken, mutta lukemani perusteella vastaisin, ettei mikään mainituista – ei ainakaan pelkästään.

Volanen tuo kirjassaan esiin J.V. Snellmanin ajatuksia itsenäisyydestä. Snellman oli yksi vaikutusvaltaisimmista fennomaaneista 1800-luvun Suomessa. Snellman pohti paljon sitä, miten silloin vielä autonomisen Suomen valtion ja suomalaisuuden - kielen ja kulttuurin – asemaa voidaan vahvistaa kuohuvassa maailmassa. Volasen mukaan Snellmanin kansallisuusaatteen ydintä on ihmisen halu täydellistää itseään ja isänmaataan. Halu toimintaan herää, kun ihminen käsittää isänmaansa omakseen ja sen seurauksena haluaa kohottaa sitä.

Snellmanin ajatukset sopivat mielestäni erinomaisen hyvin presidentti Mauno Koivistoon. Viime perjantaina – Snellmanin päivänä – menehtyneen Koiviston ura satamajätkästä valtakunnan huipulle jos mikä kertoo halusta täydellistää itseään ja siinä samalla isänmaataan.

Kovissa paikoissa sodan käyneellä miehellä oli myös realistinen käsitys siitä, mitä voi seurata, kun valtioiden välinen diplomatia epäonnistuu. Koivistoa moitittiin liiallisesta varovaisuudesta Baltian maiden itsenäistyessä. Siinäkin – ja myös nykyisen presidentin kannanotoissa – voi nähdä snellmanilaista ajattelua, jonka mukaan ”vain nuoruuden kuvitelmissa kansakunnat vaikuttavat ihmiskunnan hyväksi uhrautumalla toistensa puolesta. Todellisuudessa jokainen kansankunta tavoittelee omia etujaan ja ja niin sen pitääkin tehdä”.

Kirjoittaja on mielipidetoimittaja.

Markku Kumpunen