Kolumni: Mitään tekemättömyyden tarve

18.4.2017 13:15

Kevät on kiireistä aikaa. On niin paljon kaikkea, mitä pitäisi ja haluaisi ehtiä tehdä ja nähdä. Itselläni on opintojen työssäoppimisjakso, kirjoitustöitä, vapaa-ajalla ihmisiä kenen kanssa viettää aikaa, tapahtumia mihin osallistua. Listalla niin paljon mielenkiintoisia tv-sarjoja mitä katsoa ja kirjoja mitä lukea — vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Yhteiskunnallinen ilmapiiri on välillä suorituskeskeinen.

Voisin sanoa omaavani kiinnostuksen kohdistusongelman. Kaikkiin niihin asioihin jotka kiinnostaisivat, ei vain kerta kaikkiaan ehdi perehtyä. Kaiken tämän lisäksi olen huomannut, että välillä pitäisi ottaa aikaa myös niin sanotulle mitään tekemättömyydelle.

Esimerkiksi tämän kolumnin kirjoittamisessa alkuun pääseminen oli hieman hankalaa. Useimmiten kolumni-ideani ovat syntyneet vähän kuin itsestään, juuri sellaisina hetkinä, kun en varsinaisesti ole tehnyt mitään ja satunnaiset ajatukset ovat pyörineet päässä. Viime aikoina on kuitenkin ollut niin paljon tekemistä, että tuollaisia hetkiä ei juurikaan ole ollut, joten kirjoitusaihe oli tällä kertaa hieman hakusessa.

Kuitenkin tässäkin sitten lopulta kävi niin, että yhtenä iltana nukkumaan käydessä ajatukset lähtivät rullaamaan, ja raapustin aihe-idean ylös. Kun kirjoittamiselle sitten myöhemmin otti aikaa, niin niinhän tämä kolumni sitten taas vain syntyi.

Yhteiskunnallinen ilmapiiri on välillä suorituskeskeinen ja helposti painostaa siihen, että koko ajan pitäisi olla tekemässä jotain. Ja sitten on ihmisiä, jotka jo lähtökohtaisesti luonteeltaankin ovat sellaisia että haluavat koko ajan olla tekemässä. Ei siinä ole mitään väärää.

Olisi kuitenkin hyvä muistaa ja hyväksyä myös ajatus, että mitään tekemättömyyskään ei aina ole pahasta, vaan toisinaan ihan tarpeellista. Luovuuskin toimii parhaiten silloin kun vähiten yrittää, niin tässä kirjoittamisessa, kuin monessa muussakin asiassa.

Terhi Skippari
Kirjoittaja opiskelee Etelä-Kymenlaakson ammattiopistossa.