KOLUMNI

Kolumni: Bonusvanhemmuuden sijaan ihan tavallista vanhemmuutta

15.4.2017 13:15

Kun mietin moninaisten uusperhekuvioideni lapsia ja aikuisia nyt tai omassa lapsuudessani, ihmiset eivät ole isäpuolia, äitipuolia eivätkä velipuolia tai sisarpuolia, saati nykyterminologian mukaisia bonushenkilöitä.

Uusperhearjen ajoittain hankalissakin kiemuroissa bonuslapsi kuulostaa jopa ironiselta.

Vaikka uusperheet ovat monimuotoisia, eivät niiden ihmissuhteet tarvitse erikoisnimityksiä. Lapset ovat lapsia ja aikuiset aikuisia, joita voi kutsua vaikkapa etunimillä.

Aikuiset voivat parhaassa tapauksessa toimia kuten vanhemmat, vaikkeivät isän tai äidin titteliä kantaisikaan. Vanhemman roolissa toimiva aikuinen ei ole puolikas, vaan täysinäinen ja vastuullinen ihminen, viemättä kuitenkaan äidin tai isän paikkaa.

Yhtälailla bonuslapsi tuntuu terminä väärältä. Miksi puolison myötä saisi bonuksia, varsinkaan lasten muodossa? Uusperhearjen ajoittain hankalissa kiemuroissa bonuslapsi kuulostaa jopa ironiselta.

Kielitoimiston mukaan bonus tarkoittaa hyvitystä tai lisäpalkkiota. Ruotsin kautta Suomeen rantautuneen bonus-liitteen alkuperä löytyy englannin kielestä, jossa se myös tarkoittaa lisäetua.

On mielenkiintoista, että Suomessa käytössä on ollut negatiivissävytteinen termi puoli, kun Ruotsin vastaava on bonus, eli positiivinen lisä tai extra. Suomessa äitipuolesta on käytetty myös nimitystä emäpuoli ja isänakka. Toivottavasti ainakaan tähän ei enää palata.

Uusperhe puolestaan on ihan käyttökelpoinen sana, mutta ei sitäkään välttämättä tarvita. Perhe kuin kuin perhe, ja jos hyvin käy, joskus saattaa saada jotain bonuksiakin.

Kirjoittaja on Kymen Sanomien tuottaja.

Marja Luumi