Kolumni: Ei juhlaa ilman leivosta

17.2.2017 13:15

Millainen on Kalevalan päivän leivos, kysyi eräs ulkomaalainen tuttava kerran. Kysymystä pidettiin outona. Selitykseksi tuttava kertoi havaintonsa siitä, että suomalaisilla on tapana keksiä leivonnaisia kaikkien juhlapäivien kunniaksi. Oikeassahan hän oli.

Oletteko kuulleet Agricola-leivoksesta?

Runebergin päivänä syödään torttuja. Laskiaisena kermapullia. Vappuna uppoavat tippaleivät ja munkit. Ystävänpäivänä mikä tahansa vaaleanpunainen. Pääsiäisenä leivotaan rahkapiirakkaa ja joululle on varattu omat torttunsa. Juhannuksena syödään ainakin epävirallisen virallisesti mansikkakakkua.

Kaikilla liputuspäivillä ei ole kuitenkaan yhtä vakiintuneita herkkuja. Se ei tarkoita, etteikö niitä olisi yritetty kehitellä.

Oletteko kuulleet esimerkiksi Agricola-leivoksesta? Suomen Pipliaseura havaitsi pari vuotta sitten, ettei Mikael Agricolan kunniaksi ole kehitelty leivonnaista. Hälyttävä epäkohta päätettiin korjata järjestämällä kilpailu. Ääniä annettiin lähemmäs kymmenentuhatta, voittajaksi selviytyi puolukasta ja valkosuklaasta valmistettu suupala.

Aleksis Kiven leivosta etsittiin sitäkin kilpailulla, tällä kertaa Uudenmaan Marttojen toimesta. Kisan parhaaksi valittiin mustikkakivi, kahvia ja mustikkaa yhdistelevä muffinssimainen teos.

Sibeliuksella on puolestaan useampiakin nimikkoherkkuja. Ensimmäinen, konjakkikostuketta ja marsipaania sisältävä leivos suunniteltiin Sibelius-seuran pyynnöstä vuonna 1987. Sittemmin uusia versioita on tehty ainakin viime vuonna vietetyn Sibeliuksen 150-vuotissyntymäpäivän johdosta. Yhdistävä tekijä kaikissa lienee konjakki. Lienee ollut yksi säveltäjän lempijuomista.

Minna Canthin tarina on erilainen. Symboliksi on nostettu kuivakakku, jonka ohjeen alkulähteeksi mainitaan perheen muinainen reseptikansio. Jälkeenpäin kehiteltynä kuivakakku olisikin saattanut olla tietynlaisia arvolatauksia sisältävä valinta.

Aino Mehtälä
Kirjoittaja on Kymen Sanomien uutistoimittaja.