KOLUMNI

Kolumni: Kevätjuhla-aikaan

22.5.2015 13:15

Omien lasten valmistujaisjuhliin on vielä pitkä matka. Menneinä keväinä on saanut nauraa ja laulaa päiväkodin juhlissa. Juhlat ovat aina olleet mukavia ja tunnelma rento.

Hauskaa oli, nauru ja laulu raikuivat, mutta silti silmissä olivat kyyneleet.

Tällä viikolla pääsi elämään aivan uudenlaisen hetken. Esikoisen kevätjuhla järjestettiin vielä päiväkodissa, mutta tunnelma oli tyystin erilainen. Hauskaa oli, nauru ja laulu raikuivat, mutta silti silmissä olivat kyyneleet. Vietettiin syksyllä esikoulun aloittavien läksiäisjuhlaa.

Tuleville esikoululaisille pidettiin puhe, annettiin neuvoja elämän varrelle ja muistutettiin jokaisen ainutlaatuisuudesta. Kuusivuotiaiden rivistö kuunteli vakavan oloisena.

Juhlan lopuksi tarhasta lähtijät kukitettiin. Kun oma lapsi nousi ja käveli ottamaan vastaan kukkansa ja rakkaiden tarhan tätien halaukset, ei ollut äidin ihan helppo tarkentaa kameraa kuvanottoon.

Samalla hetkellä, kun lapsi rutistaa hoitajiaan, mieli avautuu näkemään, mitä kaikkea päiväkotiin mahtuu. Sinne mahtuu kolmasosa, monilla viikoilla ylikin, lapsen vuorokaudesta arkisin. Nämä tädit ovat niitä ihmisiä, jotka hoitavat minun lapsiani, tärkeintä, mitä maailmassani on. He pukevat, riisuvat, nukuttavat, leikittävät, laulattavat, askartelevat, ulkoilevat, jumppaavat, lohduttavat, neuvovat ja opettavat monenlaisia taitoja. He kasvattavat.

Arjen rytmissä kiitoksen sana monesti jää sanomatta, mutta kevätjuhla-aikaan on mukava muistaa näitä tärkeitä ammattilaisia. Siihen ei vaadita liikaa.

Lapsi ei pidä puheita tai osaa vielä kirjoittaa kiitoskortteja, mutta uskallan väittää, että lastenhoitajat ja lastentarhanopettajat eli meidän lapsellisten kielessä tädit ja sedät, saavat suuren kiitoksen lapseltakin tämän halatessa hoitajaansa lujasti.

Siinä välittyi tunnustus hienosta ja hyvin tehdystä työstä.

Kirjoittaja on Kymen Sanomien Haminan toimituksen toimittaja.

TIINA KATAJISTO