Nuoruus on saarivaltio

30.7.2012 4:00

YLÄNURKKA

”Miltä se tuntui?”

”Elämältä otettiin pohja pois.”

Näin kuvailee eräs tyttö elämänsä suurinta tragediaa televisiossa. Ilme on vakava, hiukset pesemättä ja äänestä kuultaa maailmantuska. Tyttö ei näe enää edes syytä elää. ”Ei paljo välii jos joku tulis ja ampuis mut nytte”, hän sanoo täysin tosissaan ja katsoo kameraan murheellisena.

Mitä tytölle on tapahtunut?

Take That on juuri hajonnut.

Hieman yli viikko sitten Youtubeen ladatussa videossa haastatellaan kolmea teinityttöä. He kertovat Jyrkin suorassa lähetyksessä vuodelta 1996 tuntojaan lempiyhtyeensä lopettamispäätöksestä. Tieto on tullut tytöille shokkina: he eivät ole kertomansa mukaan syöneet eivätkä nukkuneet. Elämä on menettänyt merkityksensä.

Video lähti nettiin päätymisensä jälkeen leviämään nopeasti sosiaalisessa mediassa. Ihmiset naureskelivat: on tytöillä ongelmat, eivät ymmärrä todellisista vastoinkäymisistä mitään. Eiköhän se elämä vielä heitä paljon kamalampiakin kokemuksia eteen. Ja eiköhän moni muu asia ole tärkeämpi kuin se, että brittiläinen ysäripoikabändi pistää pillit pussiin.

”Mitä Take That on antanu sulle?”, haastattelija kysyy tytöiltä videon puolimailla.

”Melkeen kaiken mahollisen positiivisen maailmassa”, kuuluu vakava vastaus.

Tuohon lauseeseen tiivistyy nuoruus. Vahvat tunteet ja mustavalkoisuus. Se, kun on mahdollista omistaa koko elämänsä jollekin bändille, hevosille, jääkiekolle tai tarrojen keräilylle. Ja suhtautua siihen kuolemanvakavasti.

Sitten aikuiset hymähtelevät. Kyllä tuo tuosta ohi menee, kunhan aikuistut. Unohdat kaikki tuollaiset hömpötykset. Hankit ammatin, asuntolainan, avioeron ja yhteishuoltajuuskissan. Saat sinäkin oikeita murheita.

Samaan aikaan teini kirjoittaa huoneensa nurkassa päiväkirjaan: mutsi ei tajuu.

”Nuoruus on murhenäytelmä, saarivaltio eristyksissä”, laulaa Samuli Putro kappaleessaan.

Se on täysin totta. Nuoruus on tila, jota ei oikein voi ymmärtää. Nuorena pienet asiat ovat elämää suurempia, ja murheista tehdään teatraalisia. Nuoruus on tunteiden pyörremyrskyjä, kauhtuneita fanipaitoja ja finnivoiteita.

Juuri niin sen pitääkin olla. Asioiden mittasuhteet ehtivät kyllä tasoittua myöhemminkin. Planeettoja suuremmat fanituskohteet ehtivät hajota ja tunteet haaleta.

Mutta näiden kolmen tulevaisuuden toivon haastattelulle ei tule naurahtaa alentuvasti. Pikemminkin kannattaa mielessään palata hetkeksi niihin vuosiin, kun tuhruinen nimmari levyn kannessa oli kuin loton jättipotti – oli niistä ajoista kuinka monta vuotta tai vuosikymmentä tahansa.

Mutta älkää vain kuitenkaan alkako liikaa ymmärtää nuorten paatosta: väärinymmärretyksi tulemisen tunne on nuoruuden polttoaine.

”Ei täs nyt auta muuta ku itkee”, suunnittelee Take That -fani. Ja niin nuorena kuuluukin tehdä: itkeä, nauraa ja piirtää lempibändin logoja kouluvihkoihin.


Laura Glad