Täältä jostakin

Ylänurkka

Meillä muutettiin. Tehtiin unelmien asuntokaupat ja päästiin hyvissä ajoin suunnittelemaan muuttoa. Kaikki paketoitiin siististi laatikoihin ja jätesäkkeihin. Päälle laput, että tämä menee uudessa asunnossa tuonne ja tuo sinne. Muuttoporukka kasattiin ja ryhdyttiin toimeen.

Muuttoauto saatiin oven eteen molemmissa päissä. Raskaalta vaikuttanut lasivitriini mahtui yllättäen hissiin. Hienoa! Aurinko paistoi ja pidettiin mukava karonkka urakan lopuksi. Naureskeltiin porukalla parille kömmähdykselle. Nyt posti tulee moitteetta uuteen osoitteeseen ja tv:ssä näkyy kuva. Asunto ja ympäristö vaikuttavat aina vain paremmilta.

Edellä mainittu on potaskaa kohdan ”unelmien asuntokaupat” jälkeen. Meillä ollaan jumalauta vasta puolivälissä muuttoa.

Aloitetaan uudesta asunnosta. Se on hieno ja vaimon bongauksen ansiota. Kauppoja voisi todellakin luonnehtia onnistuneiksi. Vaimo sirkutteli, kyttäili koko viikonlopun uutta asuntoa, että jokojokojoko. Sitten tuli viesti asunnon vapautumisesta. Kaikki pimeni.

Muuttosuunnitelmia oli. Parempia ja vähän huonompia. Nyt mennään siltä väliltä soveltaen ja sohlaten. Tästä puhutaan vielä kotona! Ihminen on kyllä sitkeä, mutta miksi meillä ei opita aikaisemmista virheistä? Edellisestä hässäkästä on viisi kuukautta.

Niin, niitä laatikoita ja säkkejä on jotenkin...siis miten meillä voi olla noin paljon tavaraa? Kunhan nyt kamat jotenkin kasaan. ”Jätät ne siellä uudessa asunnossa olohuoneeseen tai keittiöön tai ihan sama...”

Lunta on ja tuuli vastainen, tietysti, sillä Kotkassa ei ole muuta vaihtoehtoa. Se nappaa kivasti kiinni pöydän pintaan liukkaalla jalkakäytävällä. Eikä paista aurinko. Eikä saada autoa oven eteen. Ensimmäinen haava sormeen. Huutoa. Koska syödään? Lunta on.

Raskaimmat kalusteet ovat vielä vanhassa kämpässä. Tiedän, että lasivitriini mahtuu hissiin. Mutta sekin ehtii hajota. Hissi ja lasivitriini. Sohva näyttää siltä, että sille pitää tehdä oma reikä seinään. Miten tuo mahtuu mistään mihinkään? Masentaa.

No, kyllähän tämän kestää. Koska luunmurtumia ei vielä ole. Kalusteisiin ainoa havaittava naarmu tuli keittiönpöytään (tilanne 21.2.). Monta, monta kertaa muuttaneena sitä osaa odottaa euforiaa, kun kaikki on ohi.

Se hetki, kun voi rojahtaa sohvalle tai sängylle vain hengähtääkseen. Tai ensimmäinen yö uudessa asunnossa. Tai ensimmäinen kylmä olut. Eipäs hoppuilla. Seuraavaksi sisustetaan. Jotenkin aavistelen, että sohva on jo väärässä kulmassa...

Pekka Kimpanpää 

Kirjoittaja on Kymen Sanomien uutistoimittaja.