YLÄNURKKAHaluaisitko olla Jenni Haukion hienossa hameessa?

Aviomiehesi olisi Suomen näkyvimmässä ja seuratuimmassa työpaikassa. Saisit asua älyttömän isossa asunnossa seuraavat kuusi vuotta, eikä kesäasuntosikaan meren rannalla pienimmästä päästä olisi.

Itsenäisyyspäivänä kättelisit linnassasi monta tuhatta ihmistä, joista jokainen toivoo tekevänsä sinuun lähtemättömän vaikutuksen. Kaikki tyyliniekat kalsareissaan kotisohvilla repisivät vaatteestasi kaiken irti, sehän on heidän kansalaisvelvollisuutensa.

Tunnustan. Olen syyllistynyt Jenni Haukion mollaamiseen.

Marmatin vaali-iltana Facebookissa Haukion moitteettomasta käytöksestä presidentinvaalin tuloksen julkistamisen jälkeen. Minusta hän oli kertakaikkiaan liian tyyni ja olisin toivonut häneltä edes jonkinlaista tunnereaktiota, vaikka yhtä pientä poskisuudelmaa aviomiehelle, tulevalle presidentille.

Päivitykselläni oli paljon tykkääjiä, olihan se ilkeän hauska. Itäsuomalaisista on aina mukavaa, kun joku tölväisee länsisuomalaisia heidän heimopiirteistään. Toimii myös toisinpäin, ihmisistä on ylipäätänsäkin hauskaa, kun joku tölväisee jotakuta, kunhan se on joku muu kuin minä itse.

En haluaisi olla Haukion hameessa selittelemässä, että kyllä, silitän mieheni paidat.

Miehen paitojen silittäminenhän on meidän naisten mielestä kertakaikkisen pöyristyttävää ja naisen arvoa alentavaa. Niin vankalla pohjalla kuin vuosisatainen tasa-arvotyö nykyisin onkin, miehen paitojen silittämistä se ei kestä.

Kauheaa on myös se, ettei hyppää miehensä kaulaan satojen salamavalojen edessä vaan tekee niin kuin oma persoona myöten antaa eli seisoo miehens’ rinnalla hillitysti.

Niin vankalla pohjalla kuin persoonallisuuteni ja itsetuntoni onkin, se ei näköjään kestä sitä, että joku toinen käyttäytyy eri tavalla kuin minä. Ja selväksi on tehtävä, kumman käyttäytyminen on tyhmää.

Jenni Haukio, pyydän anteeksi. Jenni Haukio, lupaan: en mollaa sinua enää.

En haluaisi olla Haukion hameessa selittelemässä, kuinka voin olla naimisissa itseäni paljon vanhemman miehen kanssa tai kertomassa, että avioliittomme on oikea eikä puoluetoimistossa solmittu — kun kaikki kuitenkin tietävät paremmin. Tai olla kansallisen suurennuslasin alla kaikkien kytättävänä, pyöristyykö vatsa vai ei.

Melko raskasta olisi myös yrittää olla sukupuolensa edustaja, kun kanssasisaret kilpaa ympärillä kuittailevat sinänsä hyvin moitteettomasta ulkonäöstä: 35-vuotias ja hirrrveä mummo. Mummoillehan ei saa nauraa, mutta 35-vuotiasta mummoa on aivan pakko potkia henkisesti.

Tytöt osaavat olla toisinaan toisilleen julmia. Joskus sitä aina ihmettelee, mistä ihmeestä he sen oppivat. Naiset kun ovat toisilleen niin mukavia.

Liisa Kukkola

Kirjoittaja on Sanoman maakuntalehtien yhteistoimituksen toimittaja.