Edustajisto jäsenten näköiseksi

YlänurkkaViikko sitten ammattiliitto Pron edustajiston kokouksessa äänestettiin uusista vaaliohjesäännöistä. Vanha toimihenkilöunioni-ajattelu on valettu uuteen muottiin, jonka seurauksena entiset piirivalinnat on haudattu ja tuhkasta synnytetty vaalijärjestelmäksi enemmistövaali. Sehän tarkoittaa sitä, että edustamaan ei enää mennä sopuisasti sopien, vaan raa’asti jäsenistön päättämällä ansioarvioinnilla. Uskon, että edustajiston kokoonpano muuttuu merkittävästi, ja toivon, että muutos lisää rohkeutta.

Uusi sektoriajattelu edustaa huimasti aikaisempaa demokraattisempaa linjaa. Tähän asti edustajiston ja hallituksen meret halkaisevana kätenä on toiminut lähes itsevaltaisesti teollisuuden toimihenkilöt, nyt valta tullaan jakamaan teollisuus-, palvelu-, finanssi- ja ICT/viestintäsektorin kesken, tasan suhteessa kunkin sektorin jäsenmäärän mukaan. Muutos on melkoinen, sillä palvelusektorilla toimihenkilöitä työskentelee jo lähes teollisuussektorin verran.

Voi olla, että muiden kuin teollisuussektorin väki ei vielä hoksaa hetkensä koittaneen, ja äänestysprosentti jää varsin alhaiseksi, mutta muutos sektoreiden laskennallisten kiintiöpaikkojen kautta tulee joka tapauksessa toteutumaan.

Äänestys tapahtuu valinnaisesti joko sähköisesti tai postitse. Jokainen Pron äänestyskelpoinen jäsen tulee saamaan kotiinsa kirjeen, joka sisältää henkilökohtaisen tunnuksen ja listan niistä ehdokkaista, joille voi äänensä antaa.

Toimihenkilö voi antaa äänensä vain oman sektorinsa ehdokkaalle, ei siis esimerkiksi niin, että finanssisektorilainen antaisi äänensä teollisuussektorin edustajalle. Tällä pyritään takaamaan se, että juuri toimihenkilön omalta alalta saataisiin edustajistoon ja liiton hallitukseen mahdollisimman pätevä henkilö.

Suomi jaettiin neljään äänestysalueeseen, joista kukin sektori sai valita, haluaako äänestyksen tapahtuvan omalla alueellaan vai valtakunnallisesti. Palvelusektori, johon itse kuulun, valitsi valtakunnallisen äänestyksen siksi, että sektoriin kuuluu aloja, jotka keskittämällä äänensä voivat saada ainakin yhden edustajan edustajistoon. Vaarana voi olla, että valta jakaantuu suurten työpaikkayhdistysten asettamille ehdokkaille.

Olen aina äänestänyt tärkeissä vaaleissa, kun olen siihen ollut oikeutettu. Äänestystapahtumaa en ole koskaan pitänyt juhlavana tai herkistävänä, päinvastoin. Minusta on ollut ahdistavaa kuunnella kenkieni kopsetta kaikuvassa, hautajaistunnelmaisessa koulun jumppasalissa, kävellä kilometrien pituinen matka valvovien silmien alle kirjautumaan, ottamaan äänestyslappu, kulkemaan horisontissa häämöttävään äänestyskoppiin ja suoriutumaan samaa catwalkia takaisin vihamielisten (arvokkaitten?) valvojien leimakäsittelyyn.

Olen riemuinnut ennakkoäänestyksestä, ja nyt riemuitsen lisää sähköisestä mahdollisuudesta. Äänestyksen ei tarvitse olla viiltohaavoja veistävä kamppailu, jotta se tuntuisi vaikuttamiselta. Tietokoneen välityksellä voi antaa valtakirjan omien asioittensa hoitajalle ihan yhtä pätevästi.

Ea Mannerkorpi