Historian taju

Ylänurkka”Historian tuntemuksella ei ole mitään merkitystä. Kannattaa keskittyä vain nykyhetkeen ja tulevaisuuteen”. Nämä sanat lausui eräs suomalainen yritysjohtaja Ukrainassa kesällä 1997. Hänen mielestään menneisyyden kaivelu oli ajanhukkaa. Arvio särähti korvissani pahasti, sillä olinhan poliittisen historian pääaineopiskelija ja vakuuttunut päinvastaisesta.

Tavallaan hän oli oikeassa. Eihän historia tulevaisuutta selitä. Eikä se tarjoa valmiita reseptejä. Historia voi myös johtaa harhaan, sokeuttaa näkemästä muutosta ja uusia asioita.

Yritysjohtajan ajatus taisi olla 90-luvulle tyypillinen. Trendinä oli ajatella historian ”loppuneen”. Kaikki maat ja kulttuurit kääntyisivät samanlaisiksi, lempeäniloisiksi markkinatalouden, demokratian ja hyvinvointivaltion yhdistelmiksi. Länsimaiden malli oli tullut ykköseksi ja nyt voitiin nauttia voiton hedelmistä. Uudessa uljaassa maailmassa menneisyys näytti lähinnä sarjalta triviaaleja vuosilukuja.

Historia teki kuitenkin comebackin. Viimeistään syyskuun 2001 terrori-iskut ja niiden seuraukset herättivät maailman. Nyt myös Kiinan ja Aasian voimakas nousu havaittiin kunnolla. Vastaavasti Yhdysvaltain ja Euroopan tähti alkoi näyttää laskevalta velkakriisin vain kiihdyttäessä menoa. Demokratia koki paikoin takaiskuja, mutta arabikevät avasi jälleen padon. Historian mannerlaatat olivat kuin olivatkin jälleen liikkeessä.

Murrosaikoina historiallinen ymmärrys on entistä tärkeämpää. Se on sentään jonkinlainen kompassi, vaikkakin kovin epätarkka. Vaikkei historia ennustakaan, auttaa se hahmottamaan syitä ja vaihtoehtoisia kehityskulkuja. Historian kautta voidaan saada suhteellisuudentajua nykypäivän arviointiin. Viimeistään 1900-luvun historia auttaa tajuamaan myös yksilön ja sattuman merkityksen. Yllätyksiin on syytä aina varautua ja joskus yksikin ihminen vaikuttaa rajusti tapahtumien kulkuun. Esimerkiksi riittää Hitler ja muut kaltaisensa.

Historia on kuitenkin vaikea laji. Pätevän historiallisen analyysin esittäminen on äärimmäisen vaativa tehtävä. Historia on väistämättä itsekin aikasidonnaista ja jokainen sukupolvi kirjoittaa tarinan omasta näkökulmastaan. Monissa maissa lisäksi politiikka ohjaa historian tulkintoja. Historia onkin pinnallisille yleistyksille ja kaikenlaiselle helppoheikkiydelle altis tieteenala. Erehtymismahdollisuuksia on rajattomasti.

Varmaa on kuitenkin se, että Suomen kaltaiselle pienelle ja muusta maailmasta riippuvaiselle maalle historian taju on menestyksen edellytys. Ilman sitä kokonaiskuva hämärtyy ja vastauksien haku menee pinnalliseksi. Lisähaasteen aiheuttaa se, että Suomen kehitystä on välttämätöntä katsoa laajemmasta kansainvälisestä näkökulmasta. Kansallinen näkemys on tarpeen, mutta sen tulee olla reunoiltaan avoin.

Luullakseni kesän 1997 yritysjohtaja on jo oppinut muutaman läksyn. Kaikki ei mennytkään niin kuin ajateltiin. Ukrainassakaan nykyisyys ei päässyt niin vain eroon menneestä. Historian pyörä jatkoi pyörimistään. Me voimme vain hahmotella sen suuntaa ja koettaa pitää kiinni.

Mikko Hautala