Tunteesta järkisuhteeseen

YlänurkkaSeisoin vuoden 2009 heinäkuussa Tallinnan laulukentällä kuin saalista vaaniva peto — lihakset rentoina, mutta valmiina syöksähtämään liikkeelle heti tilaisuuden tullen. Vaikka oli kulunut jo toista tuntia, en tuntenut väsymystä, nälkää enkä tarvetta tupakkaan.

Tuttu punainen tukka välkkyi alle kymmenen metrin päässä, mutta silti saavuttamattomissa, ennen kuin viestintäpäällikkö, jonka kanssa olin sopinut haastattelusta päiviä etukäteen, antaisi merkin. Tukan omistaja ehti puuhata kaikenlaista - kuunnella keskittyneesti virolaista kuorolaulua, nousta muiden mukana seisomaan virolaisille pyhimpien laulujen kohdalla, jopa hauskuuttaa presidentti Toomas Hendrik Ilveksen ja Evelin Ilveksen Kadri-Keiu-tytärtä.

Vihdoin hetki koitti. Ampaisin tarkkaan määriteltyyn haastattelupaikkaan, punatukka nousi, kuoriutui sadeviitan alta... ja oli yhtä hymyä, lämpöä virolaista lauluperinnettä kohtaan sekä aitoa tyytyväisyyttä läsnäolostaan.

Presidentti Tarja Halonen on ollut Viron kannalta melkeinpä paras mahdollinen veljeskansan presidentti, vaikka Kekkonen aikoinaan ladut auki hiihtikin - sekä suorassa että vertauskuvallisessa merkityksessä. Kekkosta jarruttivat aikakautensa rajoitteet: Kreml oli pakko pitää tyytyväisenä, ja siinä ympäristössä hän teki muutenkin enemmän kuin moni olisi tehnyt. Tarton yliopistossa pidettyä vironkielistä puhetta Virossa muistellaan vieläkin hartaudella, ja onhan Suomen ja Viron välinen säännöllinen laivaliikennekin urhollinen saavutus.

Halosta ei sido kylmän sodan tai neuvostomiehityksen todellisuus. Hän on saanut tulla ja mennä tahtonsa mukaan, pitää useita vironkielisiä puheita, osallistua laulujuhlien lisäksi moniin muihin tapahtumiin ja lomailla inkognito länsirannikon pikkukaupungissa Haapsalussa. Kekkonen aurasi ladun, mutta Halonen on hiihtänyt siinä mielin määrin, ja sitä mieltä on riittänyt. Hänen Viro-suhteestaan on välittynyt aito kiinnostus, välittäminen, ja voisin väittää että jopa rakkaus Viroa ja virolaisuutta kohtaan.

Valitettavaa on, että kuka tahansa selviääkin presidentinvaalien voittajaksi, Viro menettää tämänhetkisen paikkansa Suomen presidentin sydämessä. Sauli Niinistöllä ei ole erityisen lämmintä suhdetta mihinkään ilmansuuntaan. Pekka Haavisto on kosmopoliitti, mutta Viro ei ole hänen kannaltaan minkäänlaisessa erityisasemassa. Paavo Väyrynen... Väyrynen nyt taitaa rakastaa ennen kaikkea itseään.

Viron on parasta valmistautua siihen, että seuraavan Suomen presidentin ja pienen etelänaapurin suhteessa puhuu tulevaisuudessa enemmän järki kuin rakkaus. Ainakin aluksi. Rakastamaanhan voi oppia, vai kuinka?

Rain Kooli

rain.kooli@gmail.com