Netistä hyötyy, kun saa tarinan elämään

YlänurkkaTapasin viime syksynä yritysjohtajan, joka kertoi että hänen yrityksensä oli alkanut hyödyntää "intternettiä" liiketoiminnassaan.

No niin, etsi kuvasta kolme virhettä: sanan internet käyttö on jos sinällään vähän out, ja sen kirjoittaminen kahdella teellä kertoo, että faksi on edelleen tutumpi kuin sähköposti. Ja ylipäätään, jos vasta nyt hyppää mukaan, tuntuu vähän samalta kuin lähtisi viidenkympin hiihtokisaan silloin, kun kärki kaartaa jo maalialueelle, 48 kilometrin etumatkan turvin.

Mutta hyvä, keskuudessamme on jälleen yritys, joka hyödyntää sitä intternettiä. Ja lycka till, kyllä sieltä löytyy asiakkaita, jos vain jaksaa etsiä.

En halua sanoa, että netin hyödyntäminen olisi mitenkään itseisarvoista. Jos käyn uudessa ravintolassa, tarkistan paikan sijainnin ja ruokalistan mielelläni netistä. Mutta tähän tarkoitukseen staattinen leiska riittää hyvin, ja tällä tarkoitan sellaista sivua, josta selviävät perustiedot, ja jota muistetaan päivittää aina, kun ruokalista muuttuu tai kun kellarissa tapahtuu liiketoiminnan kuukaudeksi pysäyttävä vesivahinko. Pelkän nettisivun ylläpidolla ei kuitenkaan vielä ole mitään tekemistä netin todellisen hyödyntämisen kanssa.

Perinteiselle nettisivulle kannattaa toki houkutella kävijöitä, mutta kaikesta huolimatta kyse on vain netistä löytyvästä mainoksesta ja pienestä informaatiopläjäyksestä.

Jos nettiä aikoo todella käyttää, siellä pitää olla myös läsnä.

Minulle tämä väännettiin rautalangasta, kun olin mukana perustamassa Uuden Suomen nettilehteä. Perinteinen sanomalehti painaa tarinansa paperille ja se on sitten siinä. Lukijat lukevat, hymähtävät, torkahtavat tai rähjäävät vartin puolisolleen siitä, että pääkirjoituksen laatija on joko idiootti, porvari tai stallari, tai kaikkea näitä yhtä aikaa (eli kuuluu meihin vihreisiin).

Netissä jutun julkaiseminen vasta aloittaa tarinan. Jotkut jutut lähtevät liikkeelle ja alkavat elää, synnyttävät uusia tarinoita — joissa usein kerrotaan että alkuperäisen jutun kirjoittaja on joko idiootti, porvari tai stallari, tai kaikkea näitä yhtä aikaa. Mutta yhtä kaikki, tarina elää. Ja se elää vielä paremmin, jos alkuperäinen lähde on itse paikalla, reagoi, ruokkii ja syöttää uusia passeja lapaan. Kaiken tämän puuttuminen valtaosasta nettimediaa muistuttaa puolestaan siitä, että murskaenemmistö nettilehdistä ei ole nettilehtiä, vaan printtilehden internet-sivuja, jotka mainostavat itse asiaa, joka painetaan sitten aamuyön tunteina paperille.

Toivotan onnea yritysjohtajalle, joka aikoo hyödyntää nettiä liiketoiminnassa. Parhaiten se onnistuu jos saa hankittua muutaman kymmenentuhatta ilmaista apulaista. Pitää keksiä hyvä tarina, ja pistää se liikkeelle. Kyllä se siitä.

Jukka Relander