Komerosta kopille

Heti alkuun täräytän nolon tunnustuksen, joten nielaiskaa suu tyhjäksi, ettei aamukahvi holahda väärään kurkkuun. Tässä se nyt tulee:

Olen jättänyt äänestämättä vaaleissa jopa useampaan kertaan.

Juu, tiedän, että se on kansalaisvelvollisuus ja vain äänestämällä voi vaikuttaa. Mutta kun poliittiselta suuntautumiseltani olen edelleen tiukasti kaapissa enkä itsekään tiedä, mistä ovesta pitäisi tulla ulos. Olen siis hukassa.

Yritin kyllä tutustua eri puolueisiin taas kerran näin vaalien alla, mutta kaikki ne kuulostavat niin samalta. Ihan totta, lukekaapa vaikka nämä satunnaisesti valitut kuvailut puolueiden nettisivuilta:

Kokoomus: ”vapaus, vastuu ja demokratia, mahdollisuuksien tasa-arvo, sivistys, kannustavuus, suvaitsevaisuus ja välittäminen”.

Perussuomalaiset: ”rehellisyys, oikeudenmukaisuus, inhimillisyys, tasa-arvo, työn ja yrittämisen kunnioittaminen sekä henkinen kasvu”.

Sosiaalidemokraatit: ”vapauden, tasa-arvon ja solidaarisuuden oikeudenmukainen yhteiskunta”.

Keskusta: ”inhimillisyys ja oikeudenmukaisuus, työnteko ja yrittäjyys sekä yhteisvastuu ja tasa-arvo”.

Mahtavaa! Valitsen sen, joka mainitsi tasa-arvon. Hetkinen, montako lipuketta siellä äänestyskopissa saikaan täyttää?

Onneksi moni toitottaa, että presidentinvaali on henkilövaali. Voin toistaiseksi unohtaa puolueet ja äänestää vaikkapa sen perusteella, miten ehdokkaat vastasivat vaalikoneiden tärkeisiin kysymyksiin.

Katsotaanpa vaikka Ylen vaalikoneen väittämää ”presidentin pitää olla Facebookissa”. Biaudet on täysin samaa mieltä. Arhinmäki, Niinistö, Väyrynen ja Haavisto ovat jokseenkin samaa mieltä. Soini on jokseenkin eri mieltä ja Essayah täysin eri mieltä. Lipponen ei osannut sanoa.

Tämähän ratkaiseekin kaiken! Koska siis tietenkin oikea vastaus tähän olisi ollut, että... No siis, kyllä kai kaikkien mielestä... Äh, antaa olla.

Helsingin Sanomat sentään kysyi äärimmäisen merkityksellisen kysymyksen, nimittäin ehdokkaiden kannan parveketupakointiin. Harmi vain, että kaikki kandidaatit yhtä lukuun ottamatta olivat samaa mieltä: kaikkea ei pidä säätää lainsäädännöllä ja että parvekkeella saa tupakoida, jos ei se haittaa kohtuuttomasti naapureita. Senkin diplomaatit.

Sari Essayah sentään uskalsi rohkeasti olla erilainen ja räväytti pöytään aikamoisen vastauksen. Hän nimittäin ehdotti, mitäpä muutakaan kuin, valistusta. Hui.

Heidi Nevalainen

Kirjoittaja on Kymen Sanomien uutistoimittaja.