Yksilöpuolueen sankarin aika

YlänurkkaViime eduskuntavaaleissa puoluekartta meni yllättävällä tavalla uusiksi, kun perussuomalaiset loikkasi kertaheitolla marginaalipuolueesta suurpuolueeksi ja keskustan kannatus romahti keskikokoisen tasolle. Myöskään demarit eivät pystyneet puolustamaan entisiä asemiaan torjuntavoitostaan huolimatta.

Historiallinen muutos toi uudenlaista särmää politiikkaan, joka on ollut kymmeniä vuosia konsensushorroksessa. Muutosta voi verrata vaikkapa vuoden 1945 vaaleihin, jolloin äärivasemmisto tuli mukaan kuvioihin.

Puoluekarttaan vaikuttavat yhtä aikaa monenlaiset virtaukset, päivänpoliittiset syyt ja se, minkälaiset tyypit puolueiden johdossa ovat. Timo Soinin rehvakkaasta tyylistä on haettu selitystä perussuomalaisten suosioon, mutta läheskään koko totuus se ei ole.

Vaalirahasotkut ja euroalueen kriisi ovat toki sataneet juuri perussuomalaisten laariin, mutta ajassa täytyy olla myös jokin syvempi virtaus, joka lisää nimenomaan soinilaisten ja kokoomuksen suosiota.

Yksi tutkijoiden viime aikoina esiin nostama näkökulma on yksilökeskeisyyden nousu yhteiskunnassa. Kotien olohuoneisiin ilmiö tulvii lukuisten tosi-TV-ohjelmien kautta.

Niissä taitavimmat (kauneimmat, vahvimmat, parhaimmat laulajat, hauskimmat) yksilöt etenevät jaksosta toiseen, kun taas häviäjät putoavat pois. Lapset opetetaan jo varhain elämän pudotuspelimalliin, jossa jokaisen pitää olla oman onnensa seppä. On hankittava itse oma elämä.

Karismaattinen yksilö, Sauli Niinistö, on ylivoimainen ennakkosuosikki seuraavaksi presidentiksi. Suomalaisten sankari on selvinnyt niin vaimon kuolemasta kuin tsunamista. Gloriaa lisää hänen ketään nöyristelemätön tyylinsä. Niinistö uskaltaa tehdä pesäeroa myös omaan puolueeseen.

Taloustutkimuksen Valuegraphics-arvotutkimus on osoittanut, että kokoomuksen ja perussuomalaisten kannattajat muistuttavat arvomaailmaltaan enemmän toisiaan kuin vaikkapa demareiden tai keskustan kannattajia.

Tutkimuspäällikkö Juho Rahkosen mukaan kokoomuksessa ja perussuomalaisissa korostetaan perheen ja yksilön asemaa. Keskusta ja etenkin demarit ovat sen sijaan vanhoja joukkopuolueita, joissa ajattelutapa on yhteisöllinen ja yhteisvastuullinen. Siihen liittyy myös valtion vahva rooli yhteiskunnallisen kehityksen muokkaajana.

Vastakkain ovat yksilölähtöinen välittämisen kulttuuri ja kasvoton sosiaalivaltio. Rahkosen mukaan Soinin vetämän kansanliikkeen menestys perustuu puolestaan amerikkalaiseen, pienen ihmisen suuruutta ylistävään talonpoikaisfilosofiaan.

Yksilökeskeisyydelle avautuu tilaa yhteiskunnassa, jossa tieto ja itseluottamus kasvavat. Niitä puolestaan ruokkivat yhä korkeampi koulutustaso, paremmat työpaikat ja ansiot. Ihmiset eivät tyydy vain tottelemaan.

Tutkijoiden mukaan kokoomus ja perussuomalaiset hyötyvät tällaisesta kehityksestä ja pystyvät vastaamaan yksilöllistyvän yhteiskunnan vaatimuksiin.

Eija Anttila