Asiantuntija ei voi kumota riskin tunnetta

YLÄNURKKAJapanin onnettomat sattumat nostivat ydinvoiman yllättäen vaaliteemaksi. On jossain määrin surkuhupaisaa, että realisoituvat riskit vaikuttavat näinkin paljon yleiseen mielipiteeseen. Riskilaskelmat ovat aina näyttäneet, että jollain todennäköisyydellä näin käy, ja koska maailmassa on paljon ydinvoimaloita, olivat Tshernobyl ja nyt Fukushima odotettavissa olevia tapahtumia.

Ehkä eniten mietityttävä seikka on asiantuntijoiden suhtautuminen. Japanilaiset näyttivät alkuun vähättelevän onnettomuutta, ja jossain määrin samaan syyllistyivät suomalaisetkin asiantuntijat. Uusien ydinvoimaloiden rakentamisesta uusia tuloja saava STUK piti japanilaisia kollegoitaan huonoina, johon liittyi selvä viesti ”että kyllä meillä homma olisi osattu”.

Ydinvoima-asiantuntijuuteen on Suomessa aina kuulunut myös oikeus arvioida sitä, millaiset riskit ovat hyväksyttäviä. Suomalaisten pelkoja ja erityisesti naisten ennakkoluuloisuutta on aina pidetty epärationaalisina, koska ”suuronnettomuuden todennäköisyys on niin pieni”.

Mielestäni tällöin ydinvoima-asiantuntija hyppää reviirinsä ulkopuolelle. Ihmisten tunteet ovat olemassa oleva fakta, ja jos he haluaisivat sähköä tuotettavan menetelmillä, joihin ei liity lainkaan ison onnettomuuden riskiä, niin ei ole olemassa sellaista asiantuntijatietoa, jolla tämän tunteen voisi kumota.

Ihmiset maksavat riskin tunteesta eroon pääsemisestä esimerkiksi vakuutusten yhteydessä. Keskimäärin vakuuttaminen ei kannata, mutta jos sillä pääsee eroon ison onnettomuuden tuottamasta taloudellisesta pelosta, niin vakuutuksen maksaminen on rationaalista. Samalla tavalla on rationaalista maksaa sähköstä enemmän, jos ei tarvitse edes ajatella ison onnettomuuden riskiä.

Oma kielteinen kantani ydinvoimaan perustuu ennen kaikkea demokratian kunnioittamiseen. Minusta on mahdotonta, että teemme hyvin väliaikaisiksi jääviä ratkaisuja energian tuotannossa turvataksemme oman elintasomme tässä ja nyt. Jäteongelmaa ei ole edelleenkään ratkaistu suurimmassa osassa maapalloa, enkä usko että mitään viisasten kiveä enää keksitään. Lykkäämme jäteongelman tuleville sukupolville ja uskomme, että jätteiden loppusijoituksesta vastuussa olevat yritykset tulevat olemaan pystyssä vaadittavan ajan. Omat voimayhtiömme eivät pysty sopimaan edes loppusijoituksesta.

Nyt julkiseen keskusteluun on noussut myös öljyonnettomuuden mahdollisuus. Vihdoin viimein on lakattu uskottelemasta että öljypuomeilla voitaisiin estää öljyn kulkeutuminen ydinvoimalan jäähdytysjärjestelmään.

Ongelman luo pinnan alla liikkuva öljy. Ongelmallisin onnettomuus ei välttämättä olekaan iso tankkerionnettomuus jolloin laitos voidaan halutessa ajaa heti alas, vaan tavallisen rahtilaivan karilla käynti voimalan vedenoton läheisyydessä. Sopivan pohjakosketuksen jälkeen alus ei välttämättä edes heti tiedä valuttavansa vettä painavampaa bunkkeriöljyään. Silloin pidetään peukkuja.

Sakari Kuikka