Mitä saa maksaa, ettei satu öljytuhoa?

Olen yhä enemmän tullut siihen tulokseen, että keskeisin Merikotka-tutkimuskeskuksen tehtävä on tuottaa tietoa, joka tukee laajamittaisten öljyonnettomuuksien ennaltaehkäisyä. Onnettomuuksien aiheuttamat suorat kustannukset (puhdistus, jätteiden käsittely jne.) liikkuvat helposti miljardiluokassa, ja korvaamatta jäävät kustannukset (luonto- ja virkistysarvot) ovat paljon korkeammat.

Pelkästään rantakiinteistöjen arvojen hetkelliset pudotukset voivat olla järkyttävän suuria, jos saastuneen rantaviivan pituus nousee yli sadan kilometrin. Ajan kanssa tilanne korjaantuisi ainakin jossain määrin, mutta silloinkin jää se vahinko, jonka öljyssä kituvat linnut jättävät mieliimme.

Jos onnettomuus tapahtuu huonoon aikaa ja huonossa paikassa, niin vuodon ei tarvitse olla suuri. Vuoden 1976 helmikuussa tuntematon alus päästi Gotlannissa 10 tonnia öljyä, joka johti 60000 linnun kuolemaan. Kaksi vuotta myöhemmin Amoco Cadiz päästi Bretagnessa 23000 kertaa enemmän, mutta kuolleita lintuja oli kolmanneksen vähemmän.

Ydinjäänmurtajan kutsuminen naapurin vesille ja omien laivojemme jonotusvuorot Pohjanlahdella osoittavat, ettemme edelleenkään ole luonnon täydellisiä herroja. Liikennemäärät, alueen syvyysolosuhteet ja reittien kapeus ja mutkikkuus huomioiden Suomenlahti on ja pysyy yhtenä maailman vaativimmista merenkulkualueista.

Paljonko ennaltaehkäisyyn ja tutkimukseen sitten kannattaa laittaa Suomen, ja toisaalta osin merenkulusta elävän Kotkan, rahoja? Kysymys ei ole helppo, ja oikean luvun löytäminen vaatii juuri tutkimuksia kustannuksista ja erilaisten ennaltaehkäisevien toimenpiteiden tehokkuudesta.

Jos ennaltaehkäisy olisi täydellistä ja uskoisimme ison onnettomuuden tapahtuvan joka 20. vuosi, ja kustannusten olevan miljardin luokkaa, niin olisi kohtalaisen helppoa laskea, kuinka paljon rahaa kannattaa käyttää onnettomuuden estämiseen. Mitä vähemmän harkittu toimenpide taas vaikuttaa onnettomuustodennäköisyyden pienenemiseen, sitä vähemmän siihen kannattaa laittaa varoja. Todennäköisyyksien laskenta on siis välttämätöntä, mutta samalla äärimmäisen vaativaa.

Entä tiedämmekö koskaan tulevaisuudessakaan varmasti sitä, kannattiko tutkimukseen laittaa varoja? Ennaltaehkäisevät toimenpiteet ovat siitä hankalia kustannustehokkuuslaskelmien kohteita, ettemme tiedä, milloin onnettomuus jää tapahtumatta. Tutkimus kuitenkin luo varmasti edellytykset sille, että öljy-yhtiöt eivät halua itselleen mainetta miljoonan linnun kuolemasta ja 20 uhanalaisen lajin häviämisestä Suomenlahdelta.

Mikäli tiede estää yhdenkin onnettomuuden seuraavan 50 vuoden aikana, olisi Suomenlahden asukkaiden perusteltua käyttää vuosittaiseen tutkimukseen moninkertaisesti nykyistä enemmän. Tieto luo toimintaa.

Sakari Kuikka