Oiva Kovanen tutustui Minareettiin Turkissa. Kuvaaja: Oiva Kovanen / Antti Seppäsen arkisto

Molemmat suurvallat ovat onnistuneesti lähettäneet ensimmäiset satelliittinsa maan kiertoradalle. Suomessa ilmoitetaan olevan 45 000 tuberkuloosia sairastavaa. Rissa-laiva on saapunut Turkkiin, jonka asukkaisiin ja ruokiin aluksen 3. konemestari Oiva pelottomasti tutustuu.

”Hei hei iltaa!
Ne vertahyytävät tarinat julmista turkkilaisista ja heidän kauhua herättävistä käyristä sapeleistaan eivät varmaankaan olleet totta. Nousin tässä lähistöllä korkeimmalle huipulle ja tulin erään miesryhmän kohdalle. Heidän puheensa loppui ja tuijotus alkoi.
”Mitenkäs nyt esiinnyt finnsailor", ajattelin. Kokeeksi heilautin kättäni siihen hei hei -tyyliin. Se tehosi! Totiset ilmeet levisivät korvia hipovaksi hymyksi. Kädet nousivat samaan hei-tyyliin. Joku nosti "hattuaankin" (se oli muovinen kypärä, kaivosmiehiä).
Minä nostin sinistä myssyäni. Pian olin "motissa", ja porina alkoi. Yksi taputteli kameraa ja kaivoi lompakkoaan. Mustat silmät kiiluivat, mutta niissä oli ystävällinen tuike. Tyyni sininen Mustameri eli Karadenis, kuten nämä turkkilaiset sanovat, levisi rajattomana ja vastakkaisella puolella aaltoileva, vihertävä vuoristo.

Eräänä päivänä kävi laivassa poliisi. Kai vaan virallinen käynti. Läksin samassa veneessä maihin. Tämä poliisiupseeri ottikin minut hoivaansa. Hän opasti ja näytteli sen kylän ylhäältä ja alhaalta. Puheessa emme montaakaan sanaa ymmärtäneet toisiamme. Appelsiinin hän osti minulle.
Takaisin tullessamme hän vei kotiinsa, ja emäntä keitti turkiskafen. Se oli sitä mokkaa! Siitä kodista en nähnyt muuta kuin yhden huoneen: pienehkö huone, yksinkertaisesti kalustettu mutta siisti. Vaimo kapeakasvoinen, ruskeasilmäinen. (Kauniit silmät). 2 lasta, poika 4-vuotias, toinen vauva. Samat kujeet oli silläkin pojalla kuin kaikilla muillakin.

Sitten hän vei minut ravintolaan. Jännittyneenä hän seurasi, mitä pidän ruuasta. Siinä oli pieniä lihapaloja ohuessa kastikkeessa. Paksuja rieskan palasia. Mutta ihmeen hyvän makuisia ne vaan ovat.
Salaatteja ja sipulinvarsia, ehkä miedossa etikassa. Kyytipoikana olutta. Osoitteita vaihdettiin, sain herran kuvankin. Kun hän kävi laivalla annoin hänelle kartongin tupakkaa.
Illalla rasvasin vinssiä ja sanoin turkkilaiselle "Allah" ja näytin, että sataa. Hän taputti selkääni ja sanoi: Allah Allah.
Tuuhansittain terveisiä teille kaikille! Oiva.”

Antti Seppänen
Tekijä on toimittanut sarjan Oiva Kovasen alkuperäisistä kirjeistä.
Sarjassa ilmestyneet osat ovat luettavissa Kymen Sanomien verkkosivustolla, kulttuuriosastossa.

Oiva Kovanen /Antti Seppäsen arkisto
Oiva Kovanen kuvasi turkkilaisen minareetin 1950-luvulla.