Gibraltar. Kuvaaja: Oiva Kovanen / Antti Seppäsen arkisto

Välimeren reiteille siirtynyt M/S Orion on saapunut sotatilassa olevaan Algeriaan. Berliinin Friedrichstrassella Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton tankit tähtäävät toisiaan ladatuin asein. Kaupunkia ja maailmaa jakamaan rakennetaan muuria.
Suomi saa Neuvostoliitolta nootin ”toimenpiteistä molempien maiden rajojen puolustuksen turvaamiseksi Saksan liittotasavallan ja sen kanssa liitossa olevien valtioiden taholta ilmenevän sotilaallisen hyökkäyksen uhan johdosta”. Maailman yllä leijuva uhka varjostaa myös jo kolme sotaa kokeneen Oivan ajatuksia.

”Ihan justiinsa Algeriin aallonmurtajien ohi satamaan hiljalleen keinumme. Kaupungin valojen pitkät, kirkkaat helmivyöt säihkyvät. Niitä on useammassa kerroksessa, mikä näin pimeässä näyttää satumaiselle. Nyt tuli luotsi komeassa moottorissa.
Eivät edes pommittaneet Tunisian enempää kuin Algeriankaan kohdalla. Poliitikoista puheen ollen siellä Berliinissä on kovat oltavat. Nikita on kuulema pitänyt pontevan saarnan. Beirutissa eräs mies kysyi, mistä olemme ja sanoi Berliinissä olevan big trouble. Me jo tuumittiin, että jos pääsemme Gibraltariin, niin otamme suunnan ”alas”, eli etelään.

Savonassa chiefín kanssa yhtenä iltana istuttiin Scandinavik-nimisessä, ja saimme kuulla aina ”Pienestä sydämestä Suklaasydämeen” asti. Suunnilleen kuin lauantaisen toivottujen levytunnin jälkimmäinen puolisko. ”Pieni sydän” kun helähti soimaan, meiltä meinasi itku päästä.
Sehän oli niin suosittu ennen talvisotaa ylimääräisen kertausharjoituksen aikana. Me olemme hiukan hermona, kun emme tiedä tarkkaan kummottisen nootin se toveri venäjäläinen on lähettänyt.
Taaskin on ilta alkamassa. Päivän valo heikkenee joka hetki, tilalle on levittäytynyt puolihämärä. Algerin tuhannet ”silmät” ovat leimahtaneet yhtäkkiä moneksi säihkyväksi tähtivyöksi. Pimeys voittaa täällä valon hyvin pian.
Lähtö tapahtuu aivan näillä minuuteilla. Tällä kerralla on parempi, että lähdemme. Tämä kuuluu vieraalle minun sanomanani, mutta täällä on ulkonaliikkumiskielto jälkeen 19.00.

On sitä saatu nyt keinutella. Yöllä heräsin kun ”joku veti” minua jalat edellä jonnekin! Tunsin jalkapohjissani sängyn pään ja heräsin lopullisesti! Maailmanlopunmeteli ja jysähtely ja kolina ja kilinä ja kalina kuului joka puolelta.
Ankkuriin jäimme kellumaan, mutta nyt on maan tuntua. Gibraltarin vuoren päällä on ihmeen näköinen pilvi. Aivan kuin koko huippu palaisi.
Terveisiä jok’ikiselle! Oiva”

Antti Seppänen

Kirjoittaja on toimittanut sarjan Oiva Kovasen alkuperäisistä kirjeistä.