New York rediltä kuvattuna vuonna 1959 Kuvaaja: Oiva Kovanen /Antti Seppäsen arkisto

M/S Orion on saapunut New Yorkiin. Pari viikkoa myöhemmin John F. Kennedy asettuu Yhdysvaltain presidenttiehdokkaaksi. Muutamaa kuukautta aiemmin ensimmäiset Yhdysvaltain armeijan sotilaat ovat kaatuneet Vietnamissa. Atlanttia ylittäessään Oiva on lukenut juuri ilmestyneen ensimmäisen osan Väinö Linnnan Täällä Pohjantähden alla -trilogiasta. Seuraavien 12 vuoden ajan Orionin hytti on Oivan toinen koti.

”Voi jukra! Suu jäi suureksi! Valtavaa on touhu. Siltojen alta hiljalleen lipuimme. Manhattanin ”piirtäjät” häämöttävät harmaan udun läpi kuin joku outo korkea kasviryhmä. Ja juuri nyt lähden haistelemaan amerikan asfaltin pölyä.
Empire State Building on Eifell-tornin jälkeen korkein rakennus, jonne heti sunnistin. Komeata on nähtäväkin ylhäällä 102. kerroksesta. Kahvin ja hampurilaisen otin siellä ylhäällä.

Pääsin mukaan amerikkalaiseen jouluostostungokseen. En tiedä kuinka tulinkaan menneeksi liian lähelle oviaukkoa. Ja silloin mua vietiin! Sain sentään toisinaan haukattua hiukan pölyistä ilmaa. Sivumennen vilahti ohitseni tavarahyllykkö, sentään kassan kohdalla jarrutettiin. Yritin änkyttää: enhän minä. "What you mutiset, four dollar".
Ulospääsyä en huomannut ollenkaan, mutta tunsin raittiin ilman nenässäni ja olo oli viileän makuinen. Nopea vilkaisu selvittikin syyn: takista ei ollut paljoa muuta jälellä kuin kaulus, mutta olin jostakin saanut paketit kainalooni, ei minun olleet! Tuo tietenkin oli liioittelua alusta loppuun, mutta Hiukan Martta voisi jo ruveta jännittämään.

Valoisa aika loppuikin, ja kaikenlaiset valot alkoivat säihkyä. Mieleni teki sinne kuuluisalle ”Times Squarelle". Kaukaa jo näkyi aivan kuin palava rakennus. Lähempää erotti yksityiskohtia. Se oli kuin ihmeellinen kirjava uni.
Aikani kului niin hyvin, että jäin viimeisestä autosta! Laiva oli Newark’ssa, runsas puolen tunnin matka. Aloin kakistelemaan kurkustani "jenkkityylisiä" ääniä aiheesta: milloin lähtee seuraava auto Newark. Kuulin vastauksen: five a clock.
Kävelin ulkona ja tutustuin senaikaiseen touhuun. Käväisin myös siellä Times Square’lla. Niin valoisa ja satumainen kuin se onkin illalla, niin nyt se vaikutti rumalle ja pimeälle. Kukaan ei polttanut Camel-savukkeita, ei tarjoiltu Canadian clup -wiskiä. ”Sevrolet” oli lopettanut autojen myynnin, Pepsi-Colan lähteet olivat ehtyneet kuin ei olisi olutkaan.
Ainoastaan liikennevalojen kuumeinen punainen silmä vilkutti varoittavasti: älä tule, älä tule. Mutta kohta toinen silmä vihreä vilkutti kuin vamppi konsanaan: tule vaan, tule vaan.
Loppurivit ovatkin sitten n.s. Amerikan terveisiä täynnä! Oiva!”

Antti Seppänen
Tekijä on toimittanut sarjan Oiva Kovasen alkuperäisistä kirjeistä.