Missisipin ihmeitä

8.4.2010 12:18 | Päivitetty: 30.4.2010 15:24
Oivan laivapostia 4/13
Tällaiselta näytti New Orleansissa 1950-luvulla. Kuvaaja: Oiva Kovanen /Antti Seppäsen arkisto

Pensa-laiva on kuljettanut Oivan 350 kilometriä ylös Missisippiä Baton Rougeen, syvään etelään, jossa rotuerottelu on edelleen voimassa. Suomessa kuohuu: alkaa yleislakko ja repivän vaalitaistelun päätteeksi presidentiksi valitaan Maalaisliiton Urho Kekkonen.


Keskiviikkona helmikuun I. 1956

Hei siellä kotona!

Minä hiukan turisteerasin. Kävin New Orleans'sissa! Hiukan minä tunaroin! En omasta mielestäni, mutta ehkä heidän. Kun menin autoon valikoin takapenkin nähdäkseni takaikkunastakin. Sitten huomasin ulkona ryhmän ”nekruja” odottamassa autoon astumista.
Pian tulikin kuljettaja kysymään lippua ja huomatessaan minut vieraaksi kohteliain elkein kehoitti siirtymään enemmän etupuolelle vaunua. Teinkin sen ja valikoin ikkunan viereisen paikan. Sitten kun kaikki valkonaamaiset matkustajat olivat asettuneet paikoilleen, saivat mustat astua sisään. Kyllä näillä jenkeillä on hieman hymyilyttäviä toilauksia.

Ah kuinka nautinkaan, kun sain tallustella omin päin leveällä käytävällä oudossa ympäristössä, vilkkaassa liikenteessä. Eikä tarvinnut kävellä yksin. Oli mustaa ja valkoista. Vaikka ne pitävätkin niitä ”nekruja” kakkosena joka paikassa, niin se ei estänyt negrumammoja istumasta omaan hienoon car'aan ja antamasta pyörille vauhtia!

Eräässä kaupassa miesmyyjä oli oikein puhelias ja mukava kaveri. Kerroin, että Suomessa on hyvin kylmä ja ja näin paksulti lunta ja voi hiihtää. Kesken jutun hän sanoi, että puhun hyvin. Ehkä sanoin jotenkin väärin, kun vastasin: I hope so, koska hän alkoi nauramaan. Hän tarjosi purukumin. Innolla aloin jauhamaan sitä ja sanoin: I am americano now. Ja sekös kaveria nauratti.

Pimeän tullen oli erikoista, näin maalaispojalle, silmiä huikaiseva mainosvalojen loisto. Niissä oli jos jonkinlaista kikkaa ja kiemuraa. Monkey bar -oven yläpuolella oli iso punanen mainosapina, joka näytti hujauttavan hännällään ovelle päin.

Mielihyväksenne voin julkituoda, että minulle jäi sellainen jälkitunne, kuin nämä nasipuoliset jenkit eivät olisi olleet aivan niin huolitellun tyylikkäitä kuin heidän eurooppalaiset sisarensa. Täydellisen poikkeuksen teki 2 lentoemäntää, jotka tulivat vastaani. Aataminomena hyppäsi, että päälaki kajahti. Taisinpa heittää voltinkin samassa huminassa.

Toivon hyvää kevättalvea ja hauskoja hankiaisia. Oiva.