Maailmankiertäjä Oivan rakas kotipesä oli äidin ja ja siskon kanssa yhteinen siirtolapuutarhamökki Langinlaaksossa. Kuvaaja: Antti Seppäsen kotiarkisto

Oiva Kovanen jäi eläkkeelle 1973. Oiva rakasti matkustamista, mutta yhtälailla rakkaita hänelle olivat kotikaupunki ja läheiset ihmiset, joille hän kirjeensä kirjoitti. Oivan sisko Martta kuoli vuonna 1974 ja äiti Alma neljä vuotta myöhemmin.
Oiva eli yksin 23 vuotta matkustellen kaikkiin maailman kolkkiin, jopa Etelämantereelle. Kuusi kuukautta ennen kuolemaansa hän otti talteen lehtileikkeen, jossa kerrottiin ensimmäisen avaruusturistin matkasta. Nyt tiemme eroavat ja jätämme Oivan jatkamaan matkaansa vapaana liitävien lintujen tavoin.

”Mitenkäs se tämä kiarros oikein alkoikaan! Lähtö tapahtui melkein kuten missä hyvänsä, mutta nyt oli tippa silmässä! Eikä ihmekään, jäihän vanaveden taakse keväälle ja tervalle tuoksuva kotikylän ranta! Moinen tapaus vetää haikeeksi kovemmankin karjun naaman!
Parina aamuna herätessäni olen vaan ollut kuin siellä mökillä (ja te tulitte sinne, ja äitee jostakin syystä oikein papatti). Ja sitten vasta kun oikein olen herännyt, en olekaan ollut mökillä! Pian ne lähtevät käymään kuussa, vielä tänä iltana!
Nyt minulla on harvinaisia vieraita. Kaksi haarapääskyä! Olin äsken syömässä, ja kun ovat akkunat auki, niin ne ovat pujahtaneet sisälle! En vaan oikein ymmärrä kuinka ne ovat valikoineet, tai osuneet noinkin pieneen aukkoon! Ehkä ne etsivät pesäpaikkoja! Jos ne jäävät yövieraiksi! Aamulla on kakkaa nenänpäällä! Mutta silloin kyllä tulee yövieraille kiivas lähtö!

Ne ovat menneet, kun ei näy enää! Onko näkynyt värillisiä kuunmaisemia!
Minulla oli sittenkin yövieraita! Ne piäskyt! Minulta silmät aukeni kun väännyin istumaan, ja pääskynen lenteli tuvassa. Oli valkoista ja vähän muunkin väristä tiputettu hienon lippalakin päälle!
Oli tuo sivuikkuna auki, mutta ei ne osanneet siitä ulos! Vaan kun aukaisin akkunan tuvan peräseinässä, niin ei aikaakaan kun yksi sujahti siitä läpi. Toinen istui tyytyväisen näköisenä hattuni päällä! Kyllä minä sille motkotin omalla tavallani, mutta ei se muuta kuin kallisteli päätään ja tuijotti takaisin pienillä pikisilmillään!

Laitoin vettäkin matalaan tuhka-astiaan pöydälle, että ei ihan kuivin suin tarvitse lentoon lähteä! Ei se kelvannut, mutta kun laiva keinahti, vesi loiskahti pöydälle ja levisi papereiden sekaan! Voihan Allah! Minä en sano, mitä minä sanoin!
Mutta kyllä siinä piäskynenkin sai lähdön! Eikä siitä pitkälti ollut Afriikan puolelle Bon-niemeen! Että kyllä ne kesäntekijät (ja kakan) pitkine siipineen pääsevät napostelemaan afriikkalaisia kärpäsiä!
Tulipahan mieleen, että jos mammaa kylmää öisin siellä mökin nukkukammarissa, niin se ehkä auttaisi, jos laittaisi ohuen vaahtomuovin sinne seinän viereen. Puoli metriä leveä ja pari metriä pitkä. 2 senttiä paksua.
Terv. Oiva”

Antti Seppänen
Kirjoittaja on toimittanut sarjan Oiva Kovasen alkuperäisistä kirjeistä.

Sarja päättyy tähän.