Oiva Kovanen sai myös myrskystä tuta ylittäessään Atlantia. Kuvaaja: Oiva Kovanen /Antti Seppäsen arkisto

Parin Länsi-Euroopan seilauksen jälkeen Oiva sai moottorimiehen pestin Suomen toiseksi suurimmalle alukselle, 163-metriselle Pensalle. Lähtösatamastaan, Aurajoen varrelta, hän sai keinutella neljä viikkoa määränpäähän erään toisen lähes yhtä kuuluisan joen varrelle .

”Niin, tarkempaa paikkaa en osaa navigeerata. Suunta on ollut ja on edelleen, noin vapaasti ottaen, lounainen. Aivan sieltä kotorannoilta asti. Floridan niemimaata kohden. Tässä viikonvaihteessa lokitkin olivat jättäneet meidät, vaikka ihmeen kauaksi ne vaan seurasivat.
Me uudet miehet olemme päivätöissä. Klo puoli 7 käy poika herättämässä kahville. Myös on mustaa ja valkeaa leipää, korppuja + voita. Klo 7 menemme likaamaan kätemme ja klo 8 on velliä, riisi, kaura, manna, makarooni, eri aamuina, + voita, leipää, leikkeleitä, myös juustoa.
Maitoa ei ole nähty pitkiin aikoihin. Klo 12 viimeinkin oikeaa ruokaa, joka ei meinaa mennä alas ei sitten millään. Mutta huomattava annos sitä kuitenkin katoaa.
Illalla kävelin kannella ja katsoin ihmeellisiä aavemaisia fosforitähtiä potkurivirrassa. Toisinaan välähtää aivan kuin olisi lamppu syttynyt vedenpinnan alle, pyörteiden sekaan. Tähtitaivas on oudon näköinen. Tähtiä huomattavasti enemmän, ja ne vaikuttavat suuremmilta kuin siellä. Alkava kuukin on kiepsahtanut ihan selälleen, sakarat pystyssä. Eilen näin ensi kertaa lentokaloja. Auringon paisteessa ne loistivat kuin valojuovat.

Huh hei, kuinka Atlanti riehuu yllä ja alla. Voi jukra! Aaltojen vyöryminen on jotakin niin valtavan mahtavaa. Ei voi käsittää, että vesi voi kohota niin jylhän korkeaksi seinämäksi. Se näyttää kuin se syöksyisi yli laivan, mutta ei, aina vaan kohoaa laiva ennen ylös, ja liukuu alle aalto. Kylläpäs keikautti!
Ennen näkemättömiä ”ihmeitäkin” näin Meksikon lahdella. Heti aamulla nosti pyörre tumman vesipatsaan ylös pilviin. Vahinko, että se oli niin kaukana. Kiikarilla sitä ihmettelin.
Iltapäivällä näimme parven pyöriäisiä pulahtelevan laivan ympärillä. Aivan keulan edessä niitä oli oikein parvi. Ja voi kuinka ne uivat kauniisti ja hyppäsivät toisinaan komeasti. Kuultavan kirkkaassa vedessä ne näkyivät niin selvästi. Klo on vähän yli 18 ja olemme tulemassa sen Missisipin suulle.

Ja sinne talven keskelle niin paljon näitä keväälle tuoksuvia terv. Oiva”

Antti Seppänen
Tekijä on toimittanut sarjan Oiva Kovasen alkuperäisistä kirjeistä.