Ernest Thompson: Kultalampi. Suomennos Arto af Hällström. Ohjaus Jyrki Koskimies. Rooleissa Erkki Lindberg, Ritva-Liisa Ripatti, Kirsi Lönnblad, Pekka Lohi, Tero Kiljunen, Erno Kallström. Ensi-ilta 21.10. Karhulan Työväennäyttämön teatteri Kyminsuussa.Kultalampi on ollut teattereiden kestosuosikki vuosikymmeniä. Hyvin kirjoitettu dialogi ja monipuoliset roolihahmot tarjoavat vankan pohjan näyttelijätyölle ja ohjaukselle. Lisäksi aihe koskettaa suorasti tai epäsuorasti jokaista.

Kultalampi on Normanin ja Ethelin ja Erkki Lindbergin ja Ritva-Liisa Ripatin näytelmä. Niin luontevasti, uskottavasti ja suurella sydämellä kumpikin roolinsa esittää. Raja näyttelijän ja roolihenkilön välillä katoaa. Samaistuminen on hämmästyttävää

Ethel ja Norman viettävät kesäänsä Kultalammella, mutta jokin on muuttunut. Normanin muisti pätkii, ja tutuista asioista on tullut pelottavia. Ethelin huolenpito ja rakkaus pitävät hänet kiinni elämässä. Hyväntahtoinen kinastelu on päivittäistä ajanvietettä ja saa sarkastisen huumorin kukkimaan. Kuolemalle nauretaan päin naamaa!

Toiminta on keskittynyt talon oleskeluhuoneeseen. Norman selvittää välejään milloin tyttärensä Chelsean, milloin tulevan vävynsä ja tämän pojan tai posteljoonin kanssa. Norman on ”pitelemätön tapaus”, jonka norsunnahka alkaa pehmetä 80-vuotissynttäreiden aikaan.

Isän ja tyttären suhteessa on monta kipeää kohtaa, ja Ethel on vuosikymmenten ajan toiminut pehmentävänä puskurina. Hän on perheen lämpökeskus, joka huolehtii niin läheisistään kuin kuikkaperheestäkin. Mutta omat omituisuutensa hänessäkin on.

Näytelmän turbomoottoreita ovat kohtaukset, joissa Norman ja 13-vuotias Billy Ray kaveeraavat. Vanhuus ja nuoruus synnyttävät sopivasti kielellistä ja näkemyksellistä kitkaa. Norman oppii nuorisokielen käsitteitä, ja Billy puolestaan katsoo Normanin perään ja kuuntelee tarinoita lähihistoriasta. Arto af Hällströmin suomennos hyödyntää hauskasti eri-ikäisten kielellisiä eroja.

Esityksessä on vahva yhteisnäyttelemisen henki. Näyttelijöiden työskentelyssä ei ole ainuttakaan heikkoa lenkkiä. Erno Kallström selviää nuorena Billy Rayna yhtä hyvin kuin kokeneemmat Kirsi Lönnblad Chelseana, Pekka Lohi posteljooni Charliena ja Tero Kiljunen Billyn isänä. Jyrki Koskimies näyttää jälleen taitonsa vahvana henkilöohjaajana.

Niin ikään lavastus (Yrjö Lenkkeri), puvustus (Heini Salopelto, Päivi Naski ja työryhmä), valot (Petri Gustafsson) ja äänet (Kasper Kunelius) ovat kohdallaan.

Pientä hiomista kaipaavat vielä kohtausten sisäiset siirtymät, niin että turha haahuilu ja tauottelu jäävät pois. Samoin jotkut sisääntulot kannattaa tarkistaa. Sivussa istujat eivät näe eivätkä kuule, jos näyttelijä jää pimentoon. Ja replikointiin vielä pientä skarppausta. Kultalammen dialogi on niin säkenöivää, että yhdenkin sanan katoaminen harmittaa.

Näytelmä on komeasti pystyssä kuin Norman sairauskohtauksesta selvittyään. Hän kysyy Etheliltä: ”Haluatko tanssia vai nuoleskella naamaa?”

Vielä kuikka huutaa Kultalammella.

Sisko Nampajärvi