Kun ikiteinit Viltteri (Mikko Halme) ja Öövini (Aki Järvenpää) rallittavat lihapiirakka-alan yrityksen toimialueella, ei ihme, että kunnon miestä Junnua (Petri Syrjänen) hirvittää. Kuvaaja: Sofia Virtanen

Joni Skiftesvik: Katsastus. Ohjaus Janne Lonka, lavastus Taina Kuninkaala, puvustus Pirjo Kotkavuori-Porkka. Ensi-ilta Haminan teatterissa 8.7.Joni Skiftesvikin 70-luvun nostalgiaa pärisevä Katsastus on ihana näytelmä. Se kertoo peräpohjalaisesta perheen perustamisesta varsin runsailla lisämausteilla. Tarina kiertää vuokrapöksän metsästyksestä häähumuun, rakkaan Hilma-kaaran katsastuksesta synnytyslaitokselle, ja tietysti kapakasta syrjäkylän töllille.

Turun Bastionin nokkelasti hyödynnetyllä tantereella vilisee muikeita tyyppejä, jotka porhaltavat kuka Hilmalla, kuka mopolla tai taksilla pitkin poikin elämän juhlaa. Mikä parasta, aidon kuuloinen murre toimii lavastuselementtinä yhtä tehokkaasti kuin Taina Kuninkaalan luoma monimuotonäyttämökuva.

Näytelmä kuplii irwinmäistä, tuhruisesta taskupeilistä omaa kuvaansa tihrustavan ikiraggarin huumoria, ynnä ajankuvaa Suomesta ennen sushia, iPodia ja kolmen auton kotitalouksia.

Samalla, ikään kuin sivulauseessa, se nostaa kansakunnan kaapin päälle töllisteltäväksi semmoisia ihmeitä kuin isäksi kasvun, viinan kirot, vastuun kantamisen kitkeryyden ja uhkaavan uskonkiihkon. Koomisuus ei sulje pois vakavuutta, ei kipeitä vivahduksia. Kun tytär nykäisee itsensä irti äidin rakastavasta kuristusotteesta, jokaista saman kokenutta vihlaisee sydämestä.

Teksti on kirjoitettu löysähkösti, mutta työnsä hallitsevalle ohjaajalle ja innostuneelle ryhmälle sellainen merkitsee isoa iloa: onpahan tekemiselle tilaa!

Haminan teatterin joukko on ottanut tekstin suomasta vapaudesta kaiken irti. Ohjaaja Janne Lonka on virittänyt ryhmänsä rennon keskittymisen autuaaseen tilaan. Roolityöt ovat tarkkoja, oivaltavilla yksityiskohdilla rikastettuja jokaista kämmeniin sylkäisyä ja tukan sukimista myöten. Oli rooli suuri tai tehtäviä monta pientä, tulkitsijoilla riittää intensiteettiä, huolellisuutta ja rohkeaa heittäytymistä.

Repliikit ovat hallinnassa ja ajoitus kulkee kuin kellon tahdissa. Silti jokainen kohtaus tuntuu tapahtuvan kepeästi, kuin improvisoiden. Vaikutelma on tuore, tosi ja aito, tunnetilat vankkoja ja vahvasti katsomoon välittyviä. Minkäänlaista ensi-iltajännitystä tai viilaamisen tarvetta en havainnut. Esitys oli täysin valmis, jokainen osa kohdallaan.

Odotan hyvin kiinnostuneena Janne Longan seuraavia ohjaustöitä. Katsastus vakuutti – ja ihastutti!

Anna-Maija Järvi-Herlevi