Paikoin on piukkaa olla susi lammasten vaatteissa ihanain karitsaisten keskellä. Hyvettä harjoittamassa Simo-Pekka Patrikainen ”Daphnena”. Kuvaaja: Kari Huusari

Peter Stone: Piukat paikat. Musiikki Jule Styne. Laulujen sanat Bob Merrill. Suomennos Leo Kontula. Ohjaus Mari Kahri. Musiikin sovitus Ilkka Kahri. Laulujen harjoitus Päivi Federley ja Ilkka Kahri. Koreografia Suvi Auvinen. Lavastus Unto Suikula, Jouko Mattila, Jaakko Vierula ja Markku Keikkala. Puvustus Mirja Nopanen. Äänitekniikka Timo Rämä, Sami Viitalo ja Sami Harju.
Ensi-ilta Korvenkylän kesäteatterissa 1.7.Korvenkylässä on tänä vuonna satsattu kesäteatteriin. Katsomon penkkeihin on rakennettu selkänojat, saniteettitiloja lisätty, luotu esteettömiä kulkuja ja viritetty parkkipaikkajärjestelyjä. Huolto ja palvelut on viilattu kuntoon.

Ennen kaikkea: On valittu esitykseksi kokenuttakin harrastajaporukkaa haastava musikaali, kuolematon klassikko, Piukat paikat. Ja värvätty yhdeksänmiehinen orkesteri lavalle!

Useimmat ovat todennäköisesti nähneet Marilyn Monroen, Jack Lemmonin ja Tony Curtisin tähdittämän filmin, joten rinnastusta ikoniin on vaikea välttää. Eikä ohjaaja Mari Kahri sitä välttänytkään. Billy Wilderin ohjaamasta elokuvasta oli kai otettu vaikutteita sen verran kuin tehdessä hyvältä tuntuu. Varsin toimiva ratkaisu.

Ensi-illan Sugar Kane, Kaisa Pakkanen, oli Marilyniä mukaillen blondi. Tomi Iivosen manageri Bienstock oli Dave Barryn hahmon sukua, samoin Helena Bergin tulkitsema Sweet Sue Joan Shawleen tyyppiä. Esikuva oli tunnustettu, joten katsojan ei tarvinnut jännittää. Tämä esitys oli oma tulkintansa.

Esimerkkinä Kaisa Pakkasen tulkitsema I Wanna Be Loved by You, ainoa englanniksi laulettu kappale. Pakkanen latasi oman hahmonsa tunnetilan tyylipuhtaaseen lauluunsa eikä yrittänytkään jäljitellä Marilynin unohtumatonta, seksiä tihkuvaa henkäilyä.

Yhteistyö ”johtoryhmän”, eli ohjaajan, musiikista vastaavan Ilkka Kahrin sekä lauluja harjoittaneen Päivi Federleyn kesken on ollut kiitettävää.

Esiintyjiä on liki neljäkymmentä, useimmat monessa hahmossa. (Sugar Kanen osa on kolmoismiehitetty, Sweet Suen kaksoismiehitetty.) Moni isossa roolissa tuplaa myös joukkokohtauksissa. Yhteishenki toimii hienosti. Näin tekijät saavat myös kokonaiskuvaa näyttelijäntyön eri kanteilta.

Jokainen paneutui urakkaansa täysillä. Katsoja saattoi rauhassa nauttia hienoista suorituksista. Varsinkin laulunumeroista.

Erityisesti iloitsin Simo-Pekka Patrikaisen Jerry/Daphne -tulkinnasta. Komiikka syntyi aitoina välittyvistä ristiriita- ja tuskastumistilanteista: Miten selviytyy heteromies, joka hätäpäissään esiintyy naisena naislaumassa?

Äänentoisto oli kohdillaan. (Paitsi jonkun katsojan kännykän toistuva vikinä!) Samoin viehko puvustus. Toimivan lavastuksen miinukseksi laskisin auringonvalossa ilmeettömän kalkinvalkoisuuden, vaikkakin ymmärränkin viittauksen mustavalkofilmiin.

Jos korvenkyläläisten viesti oli ”I wanna be loved by you”, oli katsojien vastaus ”Yes! Of course!”

Saara Markkanen