Reijo Paukku: Lännen lokari. Ohjaus Tommi Tainio, musiikillinen johto Jari Puheloinen, koreografia Jenni Spännäri, puvustus Meiju Mylläri. Ensi-ilta Kyminlinnan kesäteatterissa 1.7.Reijo Paukun hieno teksti kansantaiteilija Hiski Salomaan elämästä, Lännen lokari, on oivallinen valinta Kyminlinnan kesäteatterille.

Ensinnäkin näytelmässä on ajankohtaisuutta – Hiski ja kumppanit Puulaveden partaalta lähtivät elintasopakolaisiksi Länteen kultaa vuolemaan silloin, kun suomalaiset hinkuivat korkeampaa elintasoa, helpompia oloja ja vielä sitä vapautta...

Toiseksi Paukku ottaa Lännen lokarissa koko uransa painokkuudella kantaa kulttuuripolitiikkaan: kelpuutetaanko ite-taide taiteeksi, tai mahtuuko populäärikulttuuri samalle näyttämölle kuin korkeakulttuuri?

Kolmanneksi siinä on jokaiselle näyttelemisestä innostuneelle sopiva tehtävä, ja bonuksena olennaisen tärkeä, kantava ja kokoava vanhan Hiskin rooli. Se on kuin kirjoitettu Esa Suvilehdolle. Hän on Hiski ääntä, eleitä, ilmeitä, jopa sormen heilahdusta myöten.

Vaikuttaa siltä kuin Suvilehto osallisuudellaan olisi innostanut harrastajat paitsi tekemään parhaansa myös kehittämään osaamistaan kunnianhimoisesti ja tarmolla.

Tarina ompelija Anna-Leena Möttön äpäräpojan taipaleesta suosituksi viihdyttäjäksi kulkee Salomaan klassikkokappaleiden siivittämänä tönöstä Amerikan-laivalle, Ellis Islandilta suuriin metsiin, räätälinliikkeestä vankilaan, ja viivähtää välillä sairashuoneessa, jossa Hiski odottaa kuolemaa.

Koto-Suomen kamaralla tapahtuvien kohtauksia maustaa aidonkuuloinen murre, joka tuo sanailuun muhevaa huumoria. Amerikoissa kieleen tarttuu paarttia ja haalia, käytökseen ja asenteisiin uuden maailman meininkiä.

Jenni Spännärin tyylikkäissä koreografioissa pääsee etenkin miesten hiottu tanssillinen ilmaisu oikeuksiinsa. Meiju Myllärin huolellisesti toteutettu puvustus kuvastaa ja voimistaa tapahtumien henkeä.

Tainio on tehnyt ohjaajana kelpo työtä. Tarina kulkee juoheasti, teemat nousevat selkeästi esiin. Minua puhutteli erityisesti se ilo, minkä Salomaa musiikillaan toi ankaraa työtä tekevien, vierauden tunnetta ja koti-ikävää kipuilevien maahanmuuttajien arkeen, ja minkä varassa elämää jaksaa rakentaa paremmin kuin kaunan, katkeruuden ja häijyilyn. Amerikasta Neuvosto-Karjalaan muuttaneiden kirkasotsaisten, lujien työntekijöiden jäähyväiset toivat kokonaisuuteen traagisuutta, jota edes rauhanmies-Hiskin vankilavuodet eivät voittaneet.

Esitykset 3.7., 5.7., 7.7., 10.7., 12.7., 14.7., 17.7., 19.7., 21.7., 23.7., 24.7., 26.7., 2.8., 4.8. ja 6.8.

Anna-Maija Järvi-Herlevi