Jukka Puotila Show Kotkan konserttitalossa 26.5.Konserttitalon takapenkeissä olisi ollut tilaa. Silti voi sanoa, että Jukka Puotilan showkiertue veti kohtuullisen hyvin: yleisöä oli useita satoja, oli aika tasaisesti naisia ja miehiä, oli eri-ikäisiä.

Show’n ydin oli imitaatio. Sen höysteenä oli vähän muuta tarinaniskentää ja jokunen vitsi.

Imitaatio vaatii esittäjältään armoitettua lahjakkuutta, mutta show’n onnistuminen vaatii myös yleisöltä paljon. Katsojien ja kuulijoiden pitäisi tuntea laveasti eri elämänalojen julkkiksia ja heidän tyypillistä ilmaisuaan, jotta hauskuus toteutuisi. Ovatko esimerkiksi Aira Samulin ja Jone Nikula kaikkine maneereineen saman ihmisen tieto- ja uteliaisuuspiirissä? Tai Tommi Mäkinen ja Tarmo Manni? Tai Andy McCoy, Nalle Wahlroos ja Paavo M. Petäjä?

Poliitikot luontuvat helpoimmin huumorin kohteeksi. He esiintyvät yleisuutisissa tiuhaan, he kuuluvat jo tehtävänsä perusteella modernin kansanperinteen kaskunkerronnan aiheiksi, ja terävimmillään show pystyy irrottelemaan heistä melkein satiiria.

Puotila on kyllä mahtava. Kun sulkee silmänsä, lavan onkin takuulla vallannut se, jota hän esittää. Oikeastaan hän pystyy rakentamaan illuusion näköisyydestäkin. Oikeat ilmeet ja oikeat eleet saavat uskomaan, että piirteetkin ovat oikeat.

Kun illuusio on syntynyt, tyyppiominaisuuksia voi muovata. Puotila ilottelee esimerkiksi pistämällä Antero Mertarannan papattamaan entistä nopeammin ja sen vastapainoksi antamalla Paavo Lipposen möräh-dellä--vielä--hitaam-min.

Kotkan konserttitalo ei ole paras paikka show’lle, vaikka totta kai se hehtaarihallit päihittää. Salin takaosassa sai vain arvailla kasvolihasten liikkeitä. Äänentoisto hukkasi välillä vitsin ratkaisevan sanan.

Kun Jukka Puotila syksyllä esittää show’n vakituisessa työpaikassaan, estradina on Kansallisteatterin pieni näyttämö. Ei sekään ihan intiimitila ole, mutta konserttitaloa pienempi kyllä.

Päivi Taussi