Viisasta esittää Jukka Nygren (vasemmalla), Uneliasta Joosa Muurman, Vilkasta Ville Pekkanen, Nuhanenää Arto Käki ja Lystikästä Tomi Leinonen. Jörö jöröttää selkien takana, ja Ujo puuttuu kuvasta kokonaan. Kuvaaja: Kimmo Seppälä

Kimmo Virtanen: Lumikki ja seitsemän kääpiötä. Ohjaus Ville Kiljunen. Musiikki Olli Heikkinen, Mikko Kiri ja Teemu Aalto. Koreografia Maria Malmström. Laulujen harjoitus Outi Räsänen. Lavastus Taina Kuninkaala. Puvustus Suski Mattila. Rooleissa 19 harrastajanäyttelijää. Haminan Teatterin ensi-ilta Hamina Bastionissa 9.7.Haminan Teatteri mainostaa Lumikin ja seitsemän kääpiön versiotaan koko perheen hulvattomaksi musiikkinäytelmäksi. Loppua kohden edetessään esitys lunastaakin lupauksensa melkoisen riehakkaasti.

Kimmo Virtasen käsikirjoitus alkaa kaukaa, Elias Lönnrotista. Lönnrot lupaa kertoa toisten tarinankerääjien eli Grimmin veljesten talteen ottaman sadun. Tämä Lönnrot sitten viskaa Lumikin seikkailemaan maailmaan, joka on sekoitus olipa kerran -aikaa ja nykyistä julkkisjuttujen, juorupalstojen ja uudempien satujen ja kansanperinteen todellisuutta. Ville Kiljusen ohjauksessa mausteeksi on siroteltu vielä hippunen haminalaista urheilua sekä satama- ja muuta kunnallispolitiikkaa.

Pelkkä Lönnrotin ja Kalevalan ujuttaminen satuun olisi turhaa kikkailua. Mutta kaikenlaisen aineksen vyörytys yhä kiihtyvällä tahdilla tuo siihen ylenpalttisen liioittelun ja absurdiuden hauskuuden. Se toimii.

Tosin ohjaaja olisi saanut karsia turhan selittämisen. Kääpiöiden diagnoosiluettelo on tylsää kuunneltavaa, sen olisi voinut jättää kokonaan vain katsojan oivallettavaksi. Viisaan puheen tulkkaamisenkin olisi voinut supistaa muutamaan kertaan, sillä känöjen saantaminen tulee kyllä selväksi.

Kaiken ytimessä on sitten se klassikkosatu, jonka sanomassa riittää ammennettavaa.

Esittäjäkaartin tähtiä ovat Roni Soini savolaesena taekapeilinä ja sen muunnannaisina, Tommi Muhli Jörönä ja Tanja Lindholm Lumikkina.

Soinin taikapeili on hovinarrin toisinto. Se huvittaa ja latelee epämiellyttäviäkin totuuksia. Sutjakasti liikkuva Soini vääntäytyy uskomattomiin asentoihin, on vartaloltaankin varsinainen savolaisvitsi.

Diagnoosin mukaan Jörö sairastaa keskivaikeaa masennusta. Muhli on kyllä ennemminkin synkistelevä kyynikko. Kääpiöiden yhteisissä tanssikohtauksissa Muhli hallitsee positiivisesti; näyttää kuin hän saisi muutkin sisältä lähtevään vauhtiin.

Pääosaan ohjaaja valitsi 14-vuotiaan Tanja Lindholmin. Taiteen perusopetukseen vuosikaudet osallistunut ja myös Haminan Teatterissa mukana ollut Lumikin roolin haltija säteilee sitä mitä hänen kuuluukin: rohkeutta, hyvyyttä, nuoruutta ja elämänuskoa. Esityksen herkimpiä lauluja on se, missä Lumikki ikävöi äitiään. Kuulosti siltä, että ääni tuli kahteen kertaan, nauhalta ja sillä hetkellä laulettuna. Kaikuvaikutelma luo syvyyttä ja vahvistaa tavoittamattoman kaipuun tunnelmaa.

Muutkin roolit loksahtavat paikkoihinsa melkoisen luontevasti.

Valtaosa musiikista on Olli Heikkisen. Kääpiöiden rokki ja Kääpiöiden hevibiisi ovat täkäläisten tekijöiden Mikko Kirin ja Teemu Aallon työtä. Ehkä niiden sävyt ovat vähäisemmät, mutta niiden voima on mukaansatempaavuudessa.

Taina Kuninkaalan yhden näyttämökuvan lavastus luo sopivan taustan, niin että esittäjillä on fyysistä ja henkistä tilaa.

Päivi Taussi