Savonlinnan Oopperajuhlat, Giacomo Puccini Madama Butterfly. Ensi-ilta 5.7. Musiikin johto Massimo Zanetti. Ohjaus Henry Akina.Kuuman helteen vallitessa laahustin tällä kertaa hyvissä ajoin Olavinlinnan tuhdista portista sisään. Luvassa olisi jälleen Puccinia, tällä kertaa haikean surullinen Madama Butterfly. Tästä oopperasta maestro Puccini teki kaiken kaikkiaan yhdeksän erilaista versiota ja seurasin uteliaana, mikä niistä tällä kertaa nähtäisiin. Laskujeni mukaan ensimmäinen näytös oli noin kuusikymmentä tahtia lyhyempi, kuin Pariisin oopperan versio. Kuuman ilmaston vallitessa tämä oli erittäin asiallinen veto.

Butterfly on Puccinin moraalisin ooppera, jossa rasismi on kantava voima. Se antaa oikeuden pettää ja rikkoa kaikkia tuntemiamme moraalisääntöjä, jotka liittyvät avioliittoon, perheeseen, lapsiin ja vastuuseen omasta puolisosta. Amerikkalainen mies on tässä oopperassa selkeä rasistisen kulttuurin edustaja, joka arvostaa vain itseään.

Tapahtumapaikkana on Nagasagi, Japani 1900-luvun alussa. USA:n laivaston luutnantti P.F. Pinkerton menee huvikseen naimisiin alaikäisen geishan kanssa, viettää hääyönsä ja palaa kotimaahansa. Kolmen vuoden kuluttua hän palaa uuden vaimonsa kanssa noutamaan pientä poikaansa. Tästä seuraa tuskallinen tragedia. Kunniansa menettäneenä Madama Butterfly tekee lopussa perinteisen japanilaisen harakirin.

Savonlinnan helle teki laulajien työn vaikeaksi ja tämä näkyi myös lavalla. Tenori Jim Price avioliitonvälittäjä Gorona hapuili vuorosanojensa kanssa. Tenori Giuseppe Varano lauloi Pinkertonin aariat varovaisen kapeasti päästäen äänen täyteen loistoonsa vasta esityksen loppumetreillä.

Madama Butterflyn pääroolin laulanut sopraano Inna Los säästeli selvästi ääntään eikä antanut yleisölle kaikkeaan. Äänen kärki oli hukassa, eikä fraseeraus toiminut Puccinin tyylin mukaisesti. Tämä sopraanorooli on läpivienniltään huippuvaikea ja vaatii onnistuakseen esittäjältään huomattavasti enemmän kuin Inna Los pystyi yleisölleen ensi-illassa tarjoamaan.

Ensi-illan kohokohtia olivat baritoni Mikael Babajanyan sekä Matti Hyökin johtama oopperajuhlakuoro. Babajanyan lauloi upeasti ja esitti konsuli Sharplessin roolin hienovaraisen vähäeleisesti.

Kuuluisa ”hyräilykuoro” soi uskomattoman kauniisti ja puhtaasti. Se katkaisi hetkiseksi tragedian ja antoi surrealistisen toivon pilkahduksen paremmasta maailmasta. Kaikki kuorokohtaukset osuivat nappiin. Myös solistien kukkaisduetto ja lopun tertsetto olivat erittäin onnistuneita.

Ajattelin oopperasalin lämpötilaa ja vertasin sitä aikaisempiin kertoihin. Pahimpana helleaikana on joskus kannettu paareilla kolme yleisön jäsentä. Tällä kertaa kannettiin onneksi vain yksi ja mies jäi henkiin.

Jouko Nikkinen