KesäteatteriHäräntappoase
Perustuu Anna-Leena Härkösen vuonna 1984 ilmestyneeseen romaaniin
Ohjaaja Marika Vapaavuori, alkuperäiskäsikirjoitus ja laulujen sanat Anna-Leena Härkönen, dramaturgit Leena Kemppi ja Marika Vapaavuori, lavastaja Risto Karhula, pukusuunnittelija Elina Vättö, laulujen säveltäjä Anna-Mari Kähärä
Rooleissa Kasimir Baltzar, Liisa Pöntinen, Tomi Alatalo, Aarno Sulkanen, Maria Aro, Hiski Grönstrand, Miia Selin, Lauri Kukkonen, Juho Markkanen, Maruska Verona, Toni Harjajärvi, Maiju Saarinen.
Pyynikin kesäteatteri, Tampere. Ensi-ilta 11.6.Allu, eli Alpo Korva, ei pääsekään peruskoulun loputtua kaverinsa Taalan kanssa Tukholmaan vaan edessä onkin kesä jumalan selän takana, Svante ja Lahja Takkisen maitotilalla. Mukana Takkisen poika Tauno ja serkkupoika Pasi Rutanen. Eletään 80-luvun alkua, aikaa, jolloin pientilat vielä kitkuttelivat, vaikka maaseutu kuhtui hyvää vauhtia. Nuoriso teki mitä tykkäsi ja vanhemmat kauhistelivat.

Häräntappoase nojaa vahvaan tarinaan ja huipputasoisiin roolisuorituksiin. Kasimir Baltzarin Allu on pohdiskeleva ja sanavalmis Allu aina ”tummaa lappalaista” ulkonäköä myöten. Liisa Pöntinen tuo esiin kapinoivan ja ”märisevän” Kertun epävarman ja vielä lapsellisen olemuksen.

Tomi Alatalo Rutasena on varastaa koko shown. Alatalon ilmeet ja eleet toimivat nappiin ja hän nousee esityksen humoristiseksi tähdeksi. Toinen huippu on Toni Harjajärven esittämä Taala, joka räjähtelee törrötukkassaan punk-henkisesti. Miia Selin Kertun äitinä repii irti minkä voi puhkikalutusta vihainen äiti rähjää teinitytölle -teemasta.

Kun näytelmän koko painoarvo lepää romaanin varassa, ei kirjaa voi sivuuttaa. Härkösen romaanissa parasta on Allun oman ajatusmaailman kuvaus, joka ottaa lukijan mukaan tunteisiin.

Allu rakastuu Kerttuun omalla allumaisella tavallaan - niin kuin näytelmän esittelyssä sanotaan Kerttu kävelee hänen elämäänsä suoraan kesäsateesta ”vettyneenä ja möyhöttyneenä”.

Allun maailma on valmis kohtaamaan Kertun, mutta tämä ei välity näytelmässä, vaan ihastus vaikuttaa satunnaiselta. Vasta esityksen loppupuolella heidän välillään oleva erityinen ymmärrys toimii yleisölle näkyvällä tavalla.

Häräntappoaseessa on monia ulottuvuuksia, mutta näytelmäsovituksena tiiviimpi rakenne olisi hyödyksi. Toisto ja turhat kohtaukset aiheuttavat lievää pitkästymistä ja kokonaisuus jää poukkoilevaksi.

Vaikuttaa siltä, että ohjaaja Marika Vapaavuori on tavoitellut liian montaa: musikaalia, perinteistä kesäkomediaa, oodia maaseudulle, nuorisonäytelmää.

Ensi-iltaa väritti Eteläpuistosta kantautuva Sauna Openin metallimusiikin jyske, jota järjestäjät kuvailivat yhteensattumaksi, ja yleisössä valiteltiin juuri alkanutta sadetta enemmän. Bassonjumputus kuitenkin yhdistää Häräntappoaseen tähän päivään - nuoriso käy festareilla, toivottavasti tulevat kesäteatteriinkin.

Soili Hämäläinen