Jari Nenonen: Viisi kieltä – comeback keikka. Ohjaus Juha Matikka. Kapellimestari Jussi Humaljoki. Rooleissa Tommi Suojanen, Jalle Niemelä, Mikko Jokinen, Jussi Humaljoki, Markku Häkkinen, Tuuli Immonen ja Salli Helminen. Helsinki Rock Ooppera.Jari Nenosen uusi näytelmä mursi suojaukseni. Se liikutti, vaikkei saanutkaan kyyneliin.

Näytelmän henkilöt eivät vain hyppää kulisseista näyttämölle, vaan heillä on tarinansa ja taustansa. Läheskään kaikkea näytelmä ei kerro, mutta katsojana saatoin aavistaa, että heille on sattunut kaikenlaista. Niinpä heissä on niin paljon lihaa ja verta, että jokaisesta henkilöstä jää tumma varjo.

Kun aiheena on bändikeikka ja esityksen selkärankana on musiikki, kokonaisuus on tietysti viihteellinen. Silti Nenosen työ on hämmästyttävän yhteiskunnallinen. Se tietää, mitä maailmassa tapahtuu, se tunnistaa leipäjonot ja pakolaisuuden. Tätäkin häivähtävää tematiikkaa näytelmä käsittelee jokseenkin taitavasti: ihmiset ovat ihmisiä, eivät leimallisesti uhreja tai konnia.

Rooleista suosikkini oli manageri ”Maake” Gustafsson. Jussi Humaljoen banlonpaitainen tulkinta oli hulvaton. Itse asiassa en oikein nähnyt, kuinka kulahtanut paita oli, mutta silmälaseja kohottelevan miehen hämmennys, vaivautuneisuus ja kuoren alla ei niin hyvin meneminen oli osuvaa.

Tekstissä on vähän turhaa selittämistä. Mitä sitten tapahtui -jälkisanat olisi voinut ainakin tiivistää.

Ihan turhaa läpätystä on se, että joku henkilöistä ottaa puheeksi huippuhuonon koomikon Nenosen. En tiedä, onko kirjailijalla Hitchcock-syndrooma, mutta tässä ohjaajan olisi pitänyt olla tiukkana: ei toimi.

Musiikki toimii. En ole musiikkikriitikko, joten en arvuuttele, kuinka hienosti bändi soitti. Mutta kun yhtye on nostettu naftaliinista, mikä tahansa on draamassa perusteltua.

Helsinki Rock Ooppera tulee esityksensä kanssa Haminaan ensi viikolla. Syksyllä on kuulemma lisää esityksiä Helsingissä.

Päivi Taussi