Vedenhenki, Vladimir Baykov suree ihmiseksi muuttunutta tytärtään vedenneitojen keskellä. Antonín Dvorák: Rusalka Kuvassa Tove Åman, Vladimir Baykov, Jeni Packalen, Riikka Rantanen. Kuvaaja: Heikki Tuuli

Antonín Dvorákin ooppera Rusalka Suomen Kansallisoopperassa. Ensi-ilta 28.11.2009. Libretto Jaroslav Kvapil.
Musiikinjohto Ivan Anguélov, ohjaus Richard Jones, apulaisohjaaja Anna Dirckinck-Holmfeld, lavastus Giles Cadle, puvut Nicky Gillibrand, valaistus Mimi Jordan Sherin, koreografia Linda Dobell.
Rooleissa Olga Romanko (Rusalka), Vladimir Baykov (vedenhenki), Erik Fenton (prinssi), Lilli Paasikivi (tuntematon ruhtinatar), Anna-Lisa Jakobsson (noita), Juha Koskela (riistanvartija), Pauliina Linnosaari (nuori apulainen), Tove Åman, Riikka Rantanen ja Jeni Packalen (kolme vedenneitoa) ja Jyrki Anttila (metsästäjä).
Suomen Kansallisoopperan kuoro ja orkesteri.
Tanskan Kuninkaallisen oopperan tuotanto 2008.Rusalka -ooppera on nyt täällä. Se on Antonín Dvorákin kymmenestä oopperasta ainoa, joka on saanut kansainvälistä mainetta osakseen. Teos on sävelletty jo vuonna 1901, mutta sen on voinut nähdä Suomessa vain vierailuesityksinä. Libretto pohjautuu suurelta osin H.C. Andersenin satuun Pieni merenneito. Tarina on surullinen ja Dvorakin musiikki virtaa vuolaasti suoraan katsojien sydämiin. Kuuluisa laulukilpailuista tuttu sopraanoaaria Laulu kuulle, on peräisin tästä oopperasta.

Tuotanto on tiukasti brittiläisissä käsissä: Richard Jones, Giles Cadle, Nicky Gillibrand, Mimi Jordan Sherin ja edesmennyt Linda Dobell ovat nimiä, jotka työskentelevät yleensä suurissa oopperataloissa ja myös Broadwaylla. Orkesteria johtaa kreikkalaissyntyinen Ivan Anguélov. Kansallisoopperan ja Tanskan Kuninkaallisen oopperan yhteistyön tuloksena on mahdollisuus saada tervetullut oopperatuulahdus suuresta maailmasta.

Merenneito Rusalka rakastuu prinssiin ja haluaa muuttua ihmiseksi. Noita lupaa auttaa merenneitoa, mutta taikaan liittyy myös pari ehtoa. Tytöstä tulee ihmisten maailmassa mykkä. Jos Rusalka jostain syystä menettää prinssin rakkauden, niin molemmat joutuvat kirouksen valtaan. Pahaksi onneksi prinssi rakastuu vieraaseen ruhtinattareen ja kirous astuu voimaan. Prinssi katuu tekoaan ja kuolee oopperan lopussa merenneidon jäiseen suudelmaan.

Solistimiehitys on tässä produktiossa ykkösmiehityksen osalta tasaisen varmaa laulantaa ja laadukasta näyttelemistä. Sopraano Olga Romanko oli loistava Rusalka ja tavoitti korkeimmat äänet vaivattomasti. Kuulaulu oli taidokkaasti laulettu, mutta herkkyyttä olisi äänessä voinut olla enemmän.

Vedenhenki, basso Vladimir Baykov, oli varsinainen äänitykki. Äänessä oli bassolaulajaksi erittäin hyvä ydin ja se kantoi vaivattomasti oopperasalin joka kolkkaan. Sen sijaan prinssin roolissa laulanut tenori Erik Fenton jäi äänivaroiltaan ensi-illassa vaisuksi. Ääni ei tuntunut aukeavan yrityksistä huolimatta täyteen loistoonsa, vaikka tarvittaessa korkeutta kyllä löytyi.

Anna-Lisa Jakobsson oli ilkeänä noitana elementissään. Tuntematon ruhtinatar, Lilli Paasikivi vei prinssin merenneidolta helpon oloisesti uhkealla olemuksellaan.

Illan valopilkku oli nuoren apulaisen housuroolin laulanut Pauliina Linnosaari. Hänen voimakasta ja terveen tasapainoista ääntään oli ilo kuunnella. Lisäksi naiskuoro-osuudet olivat todella upeaa kuultavaa ja nähtävää.

Dvorákin musiikki tavoittaa kuulijansa ikään katsomatta. Se on kaunista, rauhoittavaa ja jopa paikoin hypnoottista. Verdin ja Wagnerin vaikutteet ovat ilmeisiä, mutta ne soivat orkesterissa ikään kuin hentoina kaikuina, vailla ryminää ja melskettä. Kuulaulu jää soimaan kuulijan korvaan lähtemättömästi. Produktio on tämän kauden täysosuma. Richard Jonesin ohjaus on loistava ja todella näkemisen arvoinen elämys.

Oopperan lämpiössä kuultua: vanhempi herrasmies sanoi toiselle esityksen jälkeen. ”Niin se on, että toiset miehet sortuvat viinaan ja toiset naisiin.”

JOUKO NIKKINEN