Pentti Helin onnistuu Koskisen roolissa välittämään katsojille roolihahmonsa pohdiskelevan luonteen. Muissa rooleissa on mm. Petra Karjalainen. Kuvaaja: Petri Kovalainen/ Tampereen Työväen Teatteri

Komisario Koskinen. Seppo Jokisen dekkareiden pohjalta näytelmäksi dramatisoinut ja ohjannut Tiina Puumalainen, Lavastus Teppo Järvinen. Pukusuunnittelu Riitta Anttonen-Palo. Pääroolissa Pentti Helin. Tampereen Työväen Teatteri. Arvio perustuu esitykseen 19.9.Seppo Jokisen suosittuihin Tampere-dekkareihin perustuva Komisario Koskinen on suuren yleisön näytelmä. Siinä kuvataan uskottavasti tavallisia ihmisiä, siinä on sopivasti huumoria ja vahva paikallisuuden tuntu. Ja koska keskeisenä aiheena on rikosten selvittely, jännitystäkin riittää.

Ohjaaja Tiina Puumalainen on yhdistellyt asioita eri kirjoista, mutta säilyttänyt näytelmän uskollisena kirjojen hengelle: alku suhteellisen verkkaista, loppua kohti kiihtyy.

Komisario Koskinen on perustamperelainen poliisi, josta Seppo Jokinen ei omien sanojensa mukaan ole pyrkinyt rakentamaan mitään kovaksi keitettyä superkyttää. Fiktiivisiä komisariokollegojaan kirjoissa ja tv-sarjoissa hän muistuttaa kuitenkin monessa. Rikosten selvittely vie kaiken ajan, ja perhe-elämä kärsii. Eikä komisario malta pysyä pöytänsä ääressä, vaan tunkee mukaan rikospaikoille, vakkei tarvitsisikaan.

Pentti Helin onnistuu Koskisen roolissa välittämään katsojille roolihahmonsa pohdiskelevan luonteen, vaikka alkupuolella kaipasinkin komisarion älyä enemmän näkyville. Käsillä oleva yksinäisten miesten murhista koostuva palapeli elää kuitenkin Koskisen päässä ja tarvittavat älynväläykset syntyvät.

Tutkijatiimin jäsenet naimisiin joutuva naistenmies Pekki (Mika Honkanen), kuivilla oleva alkoholisti Ulla (Minna Hokkanen) ja urheiluhullu Kaatio (Janne Kallioniemi) muodostavat eläväisen porukan, joiden huumoria ei jatkuva kuolleiden näkeminenkään hyydytä. Virkaintoinen konstaapeli Luttinen (Samuli Muje) ei näitten karmeaa vitsailua kestä armeijataustallakaan.

Yhden viehättävimmistä rooleista näyttelee Sippolassa syntynyt Jyrki Mänttäri, joka esittää kertakaikkiaan tamperelaista lehdenjakaja Arvia, kertakaikkiaan tampereen murteella.

Poliisitiimin sanailu ja keskinäiset suhteet ovat olennainen osa dekkaritarinoiden viehätystä. Paljon puhumisen vastapainona poliisityön hektistä tunnelmaa luodaan videotekniikalla ja uutisinserteillä sekä siirtymillä, missä erilaiset ihmiset kävelevät vauhdikkaasti poliisiaseman käytäviä ja Tampereen katuja. Tämä rytmitys pitää juttua myös kasassa ja tavallaan sysää mietteliästä Koskista eteenpäin. Ajoittain tuntuu, että Koskinen saattaisi muuten jäädä omiin maailmoihinsa.

Suurella näyttämöllä olohuonekohtaukset vaikuttavat kovin pieniltä, ja yksityisen ihmisen mitättömyys elämän kokonaisuudessa korostuu. Ja vaikka näytelmän rikolliset ovatkin sille tielle melkein puolivahingossa joutuneet - Sini on tappanut väkivaltaisen miehensä ja Rea on joutunut vankilaan miesystävänsä rikoksista - on epätoivon seurauksena lisää ruumiita ja surullisia kohtaloita. Ehkä tässä piilee näytelmän kuluessa useaan kertaan toistettu ajatus, että rikokset pitäisi selvittää ennen kuin ne tapahtuvatkaan.

SOILI HÄMÄLÄINEN