”Harvoin ovat ilot suuria, mutta tämä on pieni kaupunki”

14.9.2009 4:00 | Päivitetty: 14.9.2009 10:25

Eila Nieminen: Varvara-monologi. Ohjaus Ritva Kanerva, puvustus Anne Juselius, lavastus Juha Kylmälä ja työryhmä, valot, äänet ja kuva Erkko Horttanainen, sävellys Harri Tuominen ja Heikki Kauppinen, muusikot Heikki Kauppinen/Jaakko Lahtinen. Rooleissa Sirkka Peippo/Irene Peippo. Kertoja Raimo Kaistala, Lyyli Aholaisen ääni Anja Ikonen. Esityksen kesto n. 50 min. Uusintaensi-ilta Haminan teatterissa 11.9.Kierrätys on hyödyllistä - ja Varvara-monologin (kirjoitettu näyttelijä Rauha Valkoselle 1976) uusiokäyttö on totisesti paikallaan tässä ajassa, ja etenkin esityspaikassaan. Paikallisesta ammentavan kulttuurin merkitystä ihmisten juurille ei voi kyllin painottaa. Niemisen monologi tulee tarpeeseen!

Varvara Schantin oli lapsestaan ylpeä au-äiti, laveasydäminen kaupantekijä, joka piti pullassa ja lihapiirakassa niin sortoajan kuin nuoren Suomen sotilaat.

Monologin kautta haminalaiset löytävät halutessaan sen lohkon identiteettiään, joka liittyy kielten ja kansallisuuksien moninaisuuteen, maahanmuuttajiin ja suvaitsevaisuuteen. Siinä elpyy muisto wanhan ajan saksalais-venäläis-ruotsalais-suomalaisesta yhteisöstä samalla, kun Varvaran elämäntarinan kautta valottuvat kaupungin ja valtion kohtalonhetket.

Niemisen tekstin tematiikan ajankohtaisuus yltää monelle taholle. Lainaan muistinvaraisesti: ”Vasta eilen oli lama, joka tuli Haminaan jostakin Amerikasta. Kun ei tulisi taas sotaa...”

Sekä tekstiä että Ritva Kanervan tarkkaa ja täsmällistä ohjausta tukevat oivallisesti taustalle heijastettavat kuvat kauniista, kadotetusta puutalojen Haminasta.

Ensi-illassa Varvaran roolin teki lavalla kuin kotonaan oleva Sirkka Peippo, joka on omimmillaan laulajana. Alleviivaava replikointi ja mimiikka eivät oikein istuneet tekstin rytmiin, kun taas laulujen tulkinta onnistui hyvin.

Esitystä täydentää näyttely Lyyli ja Varvara. Lyyli Aholainen, joka oli Varvaran ystävä, tukija ja muiston vaalija, ansaitsisi hänkin kiitoksen. Hänen toimensa muistuttavat itse kutakin siitä, että historiaa tekevät eivät vain vallanpitäjät vaan myös ja eritoten tavalliset ihmiset omilla asenteillaan ja ratkaisuillaan.

ANNA-MAIJA JÄRVI-HERLEVI