Maija Poppanen. P.L. Traversin tarinoihin ja Walt Disneyn elokuvaan perustuva musikaali. Alkuperäinen musiikki ja sanoitukset Richard M. Sherman ja Robert B Sherman. Uudet laulut George Stiles ja Anthony Drewe. Käsikirjoitus Julian Fellowes. Tuottaja Cameron Mackintosh. Suomennos Mikko Koivusalo, Ohjaus Hans Berndtson, Koreografia Rebecca Evanne. Musiikillinen neuvonantaja Nick Davies. Kapellimestari Kristian Nyman. Rooleissa mm: Emmi Kangas, Tuukka Leppänen, Eero Saarinen, Tove Wingren, Nelli Matula, Akseli Ferrand, Ursula Salo, Antti Lang, Marjut Toivanen, Riitta Havukainen, Risto Kaskilahti.1900-luvun alun Lontooseen sijoittuva Maija Poppasen tarina on tullut kaikille tutuksi P.L. Traversin kirjoista ja varsinkin Walt Disneyn lukuisia oskareita voittaneesta elokuvasovituksesta. Helsingissä nyt esitettava musikaali perustuu Lontoossa viisi vuotta sitten ensi-iltansa saaneeseen teatteriversioon.

Pankin perheessä lapsilla on kurjaa. Herra Pankki raataa pankissa ja rouva Pankki on rouva. Hienojen ihmisten lapsia opettaa ankara kotiopettaja. Pankin lapset Anna ja Mikko saavat hoitajahirmut häipymään karkailemalla sulavasti. Vastaus ongelmaan on sateenvarjolla taivaalta laskeutuva Maija Poppanen, joka muuttaa lasten elämän hauskaksi ja tuo aikuisillekin annoksen taikaa.

Kokonaisuutena musikaali on kuten Maija Poppanenkin ”practically perfect”, vaikka alkupuoli tuntuukin hiukan hitaalta. Kaikki sujuu, kohtaukset seuraavat toisiaan tyylikkäästi, laulujen hauskuus, rytmikkyys ja mahtipontisuus ovat sopivassa suhteessa ja niitten ominaisuudet hyödynnetään tansseissa. Loppupuolen taiturillinen Steppaamaan -numero kruunaa nautinnon.

Taivaalla liitelevä Maija ja Ropposen ruuanlaitossa räjähtelevät uunit jäävat taikaefekteinä melko vaisuiksi. Parasta taianomaisuutta luovat mielestäni valojen hieno vaihtelu musiikkiin yhdistettynä.

Emmi Kangas Maija Poppasena on oikein napakka. Ensi-illassa lapsia esittäneet Nelli Matula ja Akseli Ferrand puolestaan toivat vakuuttavasti esiin lapsen olon, kun häneltä vaaditaan liikaa aikuismaisuutta. Tuukka Leppäsen nuohooja Perttu saa kaikki sympatiat, kun on mukavan ja reilun roolissa vielä hauska ja taitavakin.

Eniten huvia katsojalle tuottavat Antti Langin hölmöilevä Ropponen ja tietenkin karmean ihana Riitta Havukainen menneisyyden kotiopettajattarena, jonka dramaattisen Rikki ja siirappi -laulun loppukiekaisuja yleisö suorastaan kerjäsi.

Mitä sitten puuttuu, kun kaikki kerran sujuu hienosti? Kun paljon annetaan, niin lisää pyydetään: olisin halunnut tunteiden ja yliluonnollisen taian kosketusta. Enemman liikutusta, jollaista syntyi lintutäti Marjut Toivasen laulaessa pienten hoitamisesta ja tunnelmaa, jonka taivaalta satavat tähdet saivat aikaan. Niistähän Maija Poppasessa on kysymys.

Moitteeseen kriitikoiden nyreydestä vastaan, etta menisin silti katsomaan uudelleen!

SOILI HÄMÄLÄINEN