Aidosti ja koskettavasti Johannes Takasen elämästä
6.7.2009 4:00”Kiveen hakattu elämä” on liikuttava kokonaisuus.Ninni Suntio: Kiveen hakattu elämä. Ohjaus Ninni Suntio, visualisointi Taina Kuninkaala, viulisti Johanna Ruoppa, laulujen ohjaus ja sovitus Outi Räsänen. Rooleissa Aki Järvenpää, Annukka Niemelä, Päivi Harjula, Mari Salmi, Timo Koukila, Katja Paronen, Essi Putus. Ensi-ilta Virojoen koulukeskuksessa 4.7.09. Johannes Takasen juhlavuoden ohjelmistoa.Kivetty näyttämö, pieni amfiteatterin katsomo, mustilla kankailla rajattu maailma - siinä Ala-Urpalan kylästä Viipurin kautta Italiaan lähteneen kuvanveistäjä Johannes Takasen (1849-1885) elämästä kertovan juhlanäytelmän raamit. Ninni Suntion käsikirjoittama vaellus Takasen mieleen, taiteilijaksi kasvuun ja elämäntiehen mahtuu muutamaan neliöön, jotka venyvät ulottumaan Virojoelta Roomaan.
Teksti, jonka rakentamisessa on avustanut Johannes Takasen Seuran puheenjohtaja ja Takas-tuntija Jaakko Liukkonen, on informatiivisuudessaan erittäin kiinnostava. Se välittää koko Takasen elämän kaaren, tuo lähelle hänelle tärkeät ihmiset ja kertoo olemukseltaan valoisasta miehestä, jonka luonnetta leimasi kenties äidiltä peritty iloinen mieli.
Taiteilijaelämän väistämätön köyhyys, kutsumustietoisuudesta kummunnut tinkimättömyys omassa työssä ja perheen tragediat saavat sijansa näytelmässä, joka onnistuu herättämään katsojissa kiinnostuksen muonamiehen poikaan, josta tuli kansainvälinen kuvanveistäjä.
Suntion ohjaus on kunnianhimoinen; keinot ulottuvat kansanlauluista naamioteatteriin. Näyttelijät ovat läsnä sydämellään. Keskiössä on Aki Järvenpää, joka pienieleisesti mutta sisäistyneesti tekee ehjän nimiroolin. Äidin (Päivi Harjula) ja pojan kohtauksista välittyy lämpöä, jonka katsoja uskoo kannatelleen Takasta vaelluksella Suomen syrjäkolkilta Roomaan. Nuori Katja Paronen on ilmeikäs ja vahvasti läsnä haastavassa Giacinta-vaimon roolissa.
Vaikka ensi-illassa joidenkin roolityöt hieman kärsivät jännityksen aiheuttamasta hengityksen tukkoisuudesta ja sitä kautta replikoinnin rytmihäiriöistä, kokonaisuus on aidosti koskettava ja liikuttava. Soisin mahdollisimman monen löytävän tämän pienen helmen! Esityksiä on vielä 7.7., 10.7. ja 11.7. klo 18.
ANNA-MAIJA JÄRVI-HERLEVI















