Paperitehtaalaisten elämästä kertova musiikkipitoinen näytelmä Teuvo ja paperitaivas. Kirjoittanut Marianne Tikkanen. Ohjaus Mari Karhi, musiikki Gösta Sundqvist, sovitukset Sami Viitalo, orkesterina Märkäpäät. Lavastus ja maalaukset Elina Suikula ja Esko Kuoppamäki, puvustus Mirja Nopanen ja Anne Mattila. Nimiroolissa Sami Viitala. Muissa keskeisissä tehtävissä ovat Esko Kuoppamäki, Vesa Vanhala, Tuuli Arola, Kyösti Vuorela ja Marjo Ehrukainen. Ensi-ilta Korvenkylän kesäteatterissa 28.6.Musiikki on näytelmässä vallitseva olotila. Kappaleita on 26, ja hyvin musisoivan orkesterin svengaavat tempot sytyttivät myös yleisön. Hyviä laulajia on monia, ja tutuin heistä Sami Viitalo, joka säväytti Rauli ”Badding” Somerjokena Tähdet tähdet -näytelmässä kesällä 2006. Myös kaunisääninen Tuuli Arola laulaa ammattimaisesti.

Roolihenkilöitä näytelmässä on 20, ja yhteisöllisyys koettiin selvästikin hyvin hauskaksi. Ylilyönteihin ei kuitenkaan sorruttu. Hillitty eloisuus ja railakkuus on miellyttävää ja ihailtavaa, sillä helppoahan olisi laittaa kaikki överiksi. Sellaista tapahtuu toisinaan harrastajanäyttämöillä, kun muita keinoja ei kunnolla hallita. Korvenkylän harrastajilla on ollut onni saada ohjaksiinsa hyviä opettajia ja ohjaajia.

Paperitaivas, johon on käsiohjelmassa lisätty kolme kirjainta, jolloin sanasta tulee raparperitaivas, parodioi hauskasti näytelmää, eli nipistelee sinänsä vakavaa aihetta. Kevyeksi komediaksikin Paperitaivasta voisi luonnehtia, sillä sekä tekstissä että laulujen sanoituksissa on paljon hulvatonta. Ikävä alatyylikin humahtaa korville toisinaan ja aina ihmettelen, miksi. Miksi pikkutuhmat muka ovat niin tärkeitä kesäteatterinäytelmissä? Hekoteltavaa ilmaantuu muutenkin ihan riittävästi.

Runsaan hauskuuden kääntöpuolella on siivu ihan oikeaa tragiikkaa: paperitehdas aiotaan lopettaa. Siitä kehkeytyy paljon surua ja iso sota - huumorilla höystettynä kuitenkin. Kaikkia eivät lomautukset tai tehtaan alasajo hetkauta, sillä työttömyys merkitsee myös vapautta. Joku pääsee odotetulle eläkkeelle Pohjois-Karjalaan, ja Teuvo saa aikaa ralliautoilulle. Se on ollut hankalaa, kun kukaan ei tahdo vaihtaa työvuoroja. Tehtaan uusi naisjohtaja kylläkin ihmettelee, miksi pitäisi ryhtyä saneeraamaan, kun tuotantoennätyksiä syntyy viikoittain. Hommat ovat hanskassa, mutta ovatko hanskat hukassa? Vai voitot muka liian pieniä?

Asia vaatii neuvotteluja ja juonitteluja. Yksi hauskoista kohtauksista on, kun ministerit mustissa puvuissaan osallistuvat palaveriin yhtenäisin ilmein ja elein. Hienoa pantomiimia, melkein kuin elebalettia.

Paperitaivaan varjoihin kätkeytyvät ihmiskohtalot pelkoineen ja suruineen ovat tämän päivän koskettavaa todellisuutta. Näytelmän hauskuuden alta pilkahtelee valtavia yhteiskunnallisia tulevaisuuden visioita ongelmineen. Tosiasioita ei voi sivuuttaa, vaikka esityksestä nauttiikin.

ANU DEPNER