Iso-Heikkilän isäntä ja hänen renkinsä Kalle. Ohjaus Tuija Töyräs, käsikirjoitus Hella Wuolijoki ja Bertolt Brecht, lavastus Erkki Saarainen, pukusuunnittelu Kirsi Manninen.
Rooleissa Esko Roine, Puntti Valtonen, Kaisa Mattila, Kake Aunesneva, Lari Halme, Ami Räsänen, Pekka Lukka, Ritva Jalonen, Tiina Weckström, Eriikka Magnusson, Krista Putkonen-Örn.
Pyynikin kesäteatteri, Tampere. Ensi-ilta 12.6.Viihdyttävän kesäteatterielämyksen ainekset ovat perisuomalainen kansankomedia, taitavat näyttelijät ja lämmin kesäilta. Tampereen Pyynikillä voi tänä kesänä rentoutua turvallisin mielin, sillä Hella Wuolijoen ja Berthold Brechtin Iso-Heikkilän isäntä ja hänen renkinsä Kalle on sulavaa hupailua vanhan maalaiselokuvan tyyliin ja työryhmä ehdottoman ammattitaitoinen. Vain säästä ei voi olla varma.

Asetelmaan kuuluvat etelähämäläinen rikas isäntä ja tytär, joka pitää saada hyviin naimisiin. Aviomiesehdokas on golfia pelaava lähetystösihteeri. Kiinnostavaksi näytelmän tekee isännän ristiriitainen luonne: normaalioloissa Iso-Heikkilä on kivikova liikemies, mutta humalassa hän muuttuu lempeäksi ja anteliaaksi ja haluaa vain juhlia.

Isännän oikkuja sietämään joutuva autonkuljettaja Kalle-renki on henkilöistä selkeimmin yhteiskunnallinen. Hän on järjestäytynyt työläinen, joka lukee Kansan Lehteä ja on tietoinen asemastaan. Ristiriidat herrojen ja työläisten välillä esitetään kuitenkin farssillisiin käänteisiin kiedottuna niin, että kritiikki jää näpäytyksiksi rivien väliin.

Iso-Heikkilän isäntää esittävä Esko Roine on näytelmän ehdoton, kaikin puolin sympaattinen tähti. Puntti Valtosen naama taas istuu autonkuljettajan asuun täydellisesti. Ohjaaja Tuija Töyräs on saanut kaksikon yhteistyön sujumaan hienosti, eikä Roine vie Valtoselta tilaa, vaikka epäilemättä voisi.

Kaisa Mattilan esittämä vähän naiivi Eeva-tytär pääsee kunnolla esiin saunakohtauksessa ja lopun ”kihlausjuhlissa”. Lari Halmeen rooli lipevänä lähetystösihteerinä ei anna hänelle mahdollisuutta aivan yhtä huikeaan hullutteluun kuin ehkä toivoisi. Jatsailu viiniä kippailevan ruustinnan (mainio Tiina Weckström) kanssa edustaa fyysistä tilannekomiikkaa, jossa Halme on vertaansa vailla.

Ohjaaja, pukusuunnittelija ja lavastaja ansaitsevat kiitokset näytelmän hyvin toimivasta kokonaisuudesta. Rooleja on yli 20, ja jokainen niistä, pienikin, on huolellisesti tehty ja saa oman tilansa. Katsoja nauttii tunnistaessaan tutut tyypit, joiden ominaisuudet on osattu hyödyntää huviksi sekä repliikkien että ulkoisen olemuksen ja esiintymisen osalta.

Ilman viinaa ei suomalaista kesänäytelmää ole olemassakaan. Wuolijoki on kuitenkin suhtautunut juopotteluun lempeästi ja tehnyt isännästään viinan avulla inhimillisemmän. Hölmöilyille siis nauretaan ja mieleen jäävät Pyhäjärven selkää vasten liehuvat lakanat Iso-Heikkilän saunan kupeella ja Roineen armaiset aallot soivat Hattelmala-kuvitelmassa näyttelijä Roineen kunniaksi.

Soili Hämäläinen