Arkkienkeli Oulussa on Anu Kaipaisen läpimurtoromaani vuodelta 1967. Satiiri kertoo 1960-luvun oululaisesta henkisestä ilmapiiristä sellaisena kuin kirjailija sen koki. Tarinan keskeisin henkilö on narrattava Leena-repale, jolle kuningas lahjoittaa Suomen sodan viimeisinä päivinä lavantautiin kuolleen sotilaan. Leenalla on kuitenkin keinot puhaltaa poika henkiin. Näin saapuu arkkienkeli Miikkael Ouluun.

Näytelmässä kuvataan pääosin Leenan perheen ja lähipiirin elämää sodan keskellä. Kun ruotsalaiset lähtevät tulevat venäläiset ja kasakat. Tapahtumien edetessä vihollisesta tulee ihailtu sankari. Kielenkäyttö on toisinaan hyvinkin ronskia, ja naapurintyttö Agnes se vasta osaakin kiroilla.

Raskaudenkeskeytys on kohtauksista karmein. Rouva Schagg kertoo tyynesti tyttärelleen puistattavista keinoista. Toimenpiteet ovat kuitenkin tarinassa tavanomaisia - ja taisivatpa olla salattuja keinoja vielä 1900-alkuvuosikymmenien Suomessakin. Lapsikin saattaisi kerrotusta jotain hätkähtää, ja siksikään näytelmää ei suositella alle 12-vuotiaille.

Tarina ei kaikin osin auennut. Toisinaan oltiin maan päällä, ja toisinaan kai tuonpuoleisessa ja helvetissä? Kaikkien puheista ei aina saanut selvää, eivätkä tarinan solmukohdatkaan kyllin auenneet. Mutta mukaansa tempaavassa ja enimmäkseen kauniissa fantasian maailmassa vahvasti edettiin.

Musiikkia on paljon, laulua ja tanssia. Perhosparven lailla liihottavat pienet tytöt ovat suloinen ilmestys. Näytelmässä on mukana lähes 30 esiintyjää, joita ohjaaja taiten liikuttelee pieninä ja suurina ryhminä. Menuettia kannattaisi kuitenkin vielä harjoitella.

Linda Husu eläytyy Leenan rooliinsa viehättävästi ja avoimin mielin, ja hänen hoivissaan on Lasse Parkon näyttelemän Miikkaelinkin hyvä heräillä. Matti Heino isän roolissa on vaikuttavan raihnas ja äreä. Sanna Koiviston roolirouvan impulssit ja suvaitsevaisuus saavat voimansa taiteista, ja Heli Suntion mamsellin ryhtiä ja puhetta leimaa aristokratia. Aleksei Samontsik on hahmona kuin ilmetty tsaarinajan lääkäri.

Lavastus on monikerroksellinen ja mielenkiintoinen. Halkopinot ovat taidonnäyte. Teatterivalot luovat lämpimiä tunnelmia. Monet puvustuksen yksityiskohdat kiinnittävät myös huomiota.

Näytelmä on toteutettu Haminan Teatterin teatteritaiteen perusopetusryhmien lasten ja nuorten opinnäytetyönä ja mukana on myös teatterin aikuisnäyttelijöitä, vierailijoita Senioriteatteriryhmä MamMateista, Teatteriryhmä Kurkiaurasta ja Haminan hywät asukkaat -draamaryhmästä.

ANU DEPNER