TTT:n Tyynymies kysyy: Totuus vai tarina?

22.3.2009 4:00 | Päivitetty: 23.3.2009 10:35
Tarinankirjoittaja Katurian on pidätettynä kuulusteluhuoneessa eikä tiedä miksi.
Katuriania esittävä Toni Harjajärvi venyy kuolemantuomiota pelkäävästä syytetystä iloiseksi pelleksi. Petra Saaristo on yksi kuulustelijoista. Kuvaaja: Heli Blåfield

Kun tarinankirjoittajan tarinat alkavat elää todellisuudessa, katsoja joutuu miettimään tarinan ja todellisuuden suhdetta.

Tarinankirjoittaja Katurian on pidätettynä kuulusteluhuoneessa eikä tiedä miksi. Vähitellen selviää, että kaupungissa on tehty useita lapsenmurhia täsmälleen niin kuin hän on kuvannut kauhukertomuksissaan. Naapurisellissä odottaa Katurianin kehitysvammainen veli Michal, jolle Katurian on lukenut tarinoitaan iltasatuina.

Tyynymies on palkitun englantilais-irlantilaisen Martin McDonaghin (s. 1970) ensimmäinen näytelmä, joka sijoittuu muualle kuin Irlantiin. Karkea kielenkäyttö ja musta huumori ovat hänen tyylinsä tunnuksia.

Tyynymies kuvaa yhteiskunnan suhtautumista provokatiiviseen taiteeseen. Tapahtumapaikaksi valittu totalitaarinen valtio tekee vastakkaisuudet räikeämmiksi. Katurian kirjoittaa tarinoita, vaikka "ei yritä sanoa yhtään mitään". Sitähän armottomat ja väkivaltaiset poliisit eivät ymmärrä, millä taas McDonagh vihjaa ihmisten kyvyttömyyteen erottaa faktaa fiktiosta.

Ohjaaja Mikko Kanninen on antanut fiktiolle merkittävän osan oman näyttämön muodossa. Katuriania esittävä Toni Harjajärvi venyy kuolemantuomiota pelkäävästä tärisevästä syytetystä iloiseksi pelleksi, jonka elämän tarkoitus todellakin on tarina itse.

Katurianin pieni teatteri näyttämön perällä vie meidät lapsuuden nukkemaailmaan, missä karusellimusiikki soi. Siellä ei tarvitse kysellä, mikä on tarinan suhde todellisuuteen, siellä riittää ihmisen synnynnäinen tarve keksiä juttuja, ihan vain huvikseen. Samalta pikkunäyttämöltä nähdyt Ilari Kellokosken videot vahvistavat satukirjamaista tunnelmaa.

Varsinaisen näyttämön sivulle asetetut screenit puolestaan vetävät takaisin todellisuuteen näyttämällä lähikuvaa rajuja keinoja käyttävästä kuulustelusta. Myös naapuriselliin voidaan kurkistaa monitorilta.

Kun selviää, että Katurianin veli Michal (Tomi Alatalo) on sotkeutunut murhiin, katsojan kokema ristiriita toden ja sepitteen välillä syvenee. Alatalo luo suurikokoisesta, lapsenomaisesta Michalista hellyttävän sympaattisen hahmon, jolle täytyy antaa kaikki anteeksi. Mutta kuka silloin on vastuussa?

Jokaisella on pehmeä kohta sisimmässään tarinoita varten. Kuulustelijoista Ariel (Petra Saaristo) edustaa räjähtävämpää tyyppiä, sitä jota oman menneisyyden haamut alati piinaavat. Tiukka Tupolski (Riku Suokas) haluaa salaa olla kertoja, vaikka leuhkaan tapaansa pitääkin itseään parhaana yhden jutun perusteella.

Tarina voi mennä ihan mihin tahansa. Onko olennaista kysyä, mistä saa kirjoittaa, vai toteammeko vain: Elämä kurja, tarina hauska?

SOILI HÄMÄLÄINEN

Tyynymies - The Pillowman. Käsikirjoitus Martin McDonagh, suomennos Sami Parkkinen, ohjaus Mikko Kanninen, lavastus Kimmo Sirén, puvustus Marjaana Mutanen, äänisuunnittelu Sinikka Isoniemi, valosuunnittelu Esko Suhonen, videosuunnittelu Ilari Kellokoski. Rooleissa Toni Harjajärvi (Näty), Tomi Alatalo (Näty), Riku Suokas, Petra Saaristo (Näty). Tampereen Työväen Teatteri, ensi-ilta 17.3.2009.