Laulava Trappin perhe taas tanssimaan käy

Imatran klassikkomusikaali on kovin onnahteleva kokonaisuus. Kaikkien tuntema klassikkomusikaali The Sound of Music on niitä lajityyppinsä napakymppejä, joihin teatterit hanakasti tarttuvat, kun haluavat kansan vaeltavan sankoin joukoin katsomoihin. Eikä siinä sinällään mitään, koska likipitäen jokainen sävelmä on hitti ja kenestä tahansa on mukava aina joskus unohtaa arkihuolet ja vajota vajaaksi kolmeksi tunniksi musikaalin tarjoamaan sulosointujen maailmaan.

Imatran teatterin esitys vetää bussilasteittain väkeä Kulttuurikeskuksen Kareliasaliin kautta maan, mutta vaikka esitykseen suhtauisi kuinka hyväntahtoisesti tahansa, ei siitä jää käteen kovinkaan muistettavaa kokonaisuutta; ei ainakaan jos on aiemmin nähnyt vähänkään useamman tulkinnan aiheesta.

Pikakelaus juoneen. Itävalta toisen maailmansodan aattona. Nunnakokelas Maria menee kotiopettajaksi kapteeni von Tarppin kurittomalle seitsenhenkiselle lapsikatraalle.

Maria ja kapteeni rakastuvat vähitellen ja menevät lopulta naimisiin, mutta onnelle heittää kapuloita rattaisiin natsismin nouseva varjo. Kaikesta huolimatta aina välillä laulellaan ja tanssahdellaan.

Musikaalin onnistuminen riippuu aina hyvin paljon keskeisimpien roolien esittäjistä; tässä nimen omaan Marian roolin esittäjästä. Arja Koriseva on yksi menestyneimmistä ja rakastetuimmista naisartisteistamme, jota on siunattu hyvällä lauluäänellä ja joka hoitaakin oman leiviskänsä lava-artistina yleensä ihan ok.

Teatteriesitys ei kuitenkaan ole mikään tanssilavakeikka. Hänen esiintymistään laulunumeroissa ei juurikaan voi moittia, mutta ongelmaksi muodostuvat ne jonkin sortin draamakohtaukset numeroiden välissä.

Hänen ja kapteenia esittävän Kai Hyttisen välille ei muodostu juuri minkäänlaista uskottavaa romanttista hehkua, jota tämä pohjimmiltaan umpiromanttinen tarina vaatisi. Replikointi ja ilmeily on kovin tekopirteää ja itse kiemurtelin penkissä tuskaisena seuratessani Korisevan työskentelyä joissakin ns. herkissä kohtauksissa.

Kapteeni von Trappin rooli vaikuttaa olevan kohtuullisen kokoinen ongelma musikaalin teatteriversioissa. Olen nähnyt niitä runsaat puolitusinaa vuosien vieriessä ja kapteenin esittäjät ovat liki poikkeuksetta olleet vailla jonkinlaista romanttista karismaa, lähinnä vain pelkkiä puupökkelöitä, niin myös Kai Hyttinen. Hän on tehnyt kyllä vahvoja musikaalirooleja aiemmin, mm. Kouvolan teatterin Viulunsoittaja katolla-esityksessä joitain vuosia sitten, mutta kovin innotonta ja väkinäistä on hänen työskentelynsä nyt, lukuunottamatta hänen tulkintaansa ikivihreästä Edelweiss.

Muista esiintyjistä pirteä lapsikatras pelaa varsin onnistuneesti yhteen ja Marja-Leena Luumi on hieno viisaan ja lempeän abbedissan roolissaan. Niin, ja Marko Kurikka Maxina juuri sellainen oivan juonikas ketku, joka tulee aina selviämään, olivatpa vallanpitäjät keitä tahansa.

Esityspaikka Kareliasali on normaalisti konserttisali ja akustiikka siellä onkin erinomainen. Teatteritekniikan kannalta paikka on kuitenkin sikäli ongelmainen ettei kovinkaan monimutkaisten lavasteiden vaihto tahdo sujua kun pyörölavaa ei ole. Lavastaja Mirva Mustonen on päätynyt ratkaisuun, jossa tapahtumat tapahtuvat tavallaan yhdessä näytttämökuvassa koko ajan. Aivan pieniä muutoksia toki tulee, kun siirrytään tapahtumapaikasta toiseen, mutta useimmat katsojat eivät tahdo kokea näitä siirtymiä aitoina. Tässä yksi esityksen ongelma lisää.

Vaikka esitys onkin kovin horjahteleva kokonaisuus, ei musikaalin unohtumattomien sävelten lumovoimaa voi mitenkään kiistää. Do on alku nuottien, re nyt siitä repeää, mi...ja ne monet muut jäävät taatusti soimaan päähän päiväkausiksi.



HARRI PARIKKA

The Sound of Music, kirjoittanut H. Lindsay ja R. Crouse, sävellykset Richard Rogers, sanoitukset Oscar Hammerstein. Suomennos Esko Elstelä, ohjaus Petri Lairikko, koreografia Aku Ahjolinna. Kapellimestari Virve Jääskeläinen, lavastus Mirva Mustonen, puvustus Marja Liukkonen. Rooleissa mm. Arja Koriseva, Kai Hyttinen, Marja-Leena Luumi, Ulla-Maija Järnstedt, Tero Autero, Marko Kurikka, Sari Anria, Pirja Arponen. Imatran Teatterin ensi-ilta Imatran Kulttuurikeskuksen Kareliasalissa 26.1.2008, arvio perustuu 16.2. iltapäiväesitykseen, esitykset jatkuvat 15.3. saakka