Nina Iso-Herttua 2011: Maailman vahvin tyttö II. Sekatekniikka alumiinille. Kuvaaja: Tuula Huittinen

Hanna Rannanjärven ja Nina Iso-Herttuan maalauksia
Galleria Nikolai 18.6. saakka.Rannanjärveä ja Iso-Herttuaa yhdistää tilaan kohdistuva pohdinta. Edellinen lähestyy aihettaan pelkistäen kuutiomuodon kautta. Neliömäinen tila on joko turvapaikka tai vankila. Tila on joko otettava tai hylättävä. Ulos rajoittavien seinien muodostamasta kaapista voi kukin tanssia oman elämänsä estradille.

Iso-Herttua lähestyy samaa rajoitusten näyttämöä tytön fyysisen olemuksen kautta. Mikä on se kehollinen ja psyykkinen tila, mikä naiselle annetaan ja mikä se, jonka hän oppii tai joutuu kasvamisensa kautta ottamaan. Paloaseman viimevuotinen kooste Tytöt (mukana muun muassa Kirsti Lento ja Kirsi Neuvonen) Katja Tukiaisen sarjakuvat Kuusankoskitalossa ja Anni Viinikaisen Galleria Nikolaissa nähdyt, nuorta naiseutta peilaavat teokset käsittelivät samaa roolitusten ja kasvun aihepiiriä ansiokkaasti.

Ehkä Iso-Herttuan tytöt sisältävät vähemmän anarkistista alavirettä kuin Tukiaisen piirrokset tai Viinikaisen söpöt mutta oudon mustasilmäiset lapsihahmot. Iso-Herttuan peppipitkätossut ja kultakutrit tavoittavat asennoissaan aidontuntuisesti uteliaisuuden, kaipauksen, keimailevan viattomuuden mutta myös ärhäkän kipakkuuden sävyjä.

Alumiini on mielenkiintoinen valinta maalausten pohjaksi. Se ikään kuin korostaa tyttöyden, ohuena kerroksenakin sitkeää, kestävää ja keveää ydintä. Alumiinihan on alkuaine, joka kestää hyvin elämän perusprinsiippien, ilman ja veden vaikutusta. Se ei ruostu ajan myötä tunnistamattomaksi, toisin kuin toinen luja, mutta assosiatiivisesti kovin miehinen metalli teräs. Eikä se ole ajan hampaalle altis, kuten tavanomaisempi taulunpohjana käytetty kangas, joka olisi ollut perifeminiinen materiaalivalinta.

Maailman vahvin tyttö, Peppi Pitkätossu lainaa otsatukkansa ja intensiiviset silmänsä myös Rannanjärven öljymaalaukselle Animal Inside me (Eläin sisälläni). Peppi on lähes jokaisen itsenäisyyttä kohti hamuavan tytön ja naisen anarkistinen sankari. Hän ei kuvia kumartele vaan edustaa naiseuden villiä ja riippumatonta puolta. Intohimon seuraamista seurauksista piittaamatta, symboloinee myös hehkuva punainen väri ja vaikkapa Talven tieltä nimisen maalauksen, Andersenin sadusta ja elokuvataiteen historiasta tuttu aihe: punaiset kengät.

Peilit toistuvat kummankin taiteilijan teoksissa. Peili ei ole yksiulotteinen ja negatiivisen narsistinen symboli. Peiliin katsominen on joskus kaikkea muuta kuin narsistinen teko. Rannanjärvi toteaa teoksessaan lacanilaisittain, että ”Toisen peili ei kerro koko totuutta, toisen totuus on muunneltua”. Iso-Herttua tarjoaa katsottavaksemme, peilaavan materiaalin lisäksi kahta, jopa peiliksi nimettyä teosta, joiden kiiltävästä pinnasta voi etsiä hämärää heijastusta omasta itsestään.

Tuula Huittinen