Leena Puolitie: Pako.

Leena Puolatien savuakvarelleja vanhassa vesitornissa
Leena Puolatie: Heijastuksia. 1.6.–30.6.2011. Haukkavuoren tornigalleria, KotkaHaukkavuoren vesitornin vanhassa vesisäiliössä ei hellesää vaivaa. Hämärä ja kaikuva säiliö on nykyisin korkeakattoinen ja tunnelmaltaan sangen erikoinen galleriatila. Kesän ensimmäinen näyttely tornigalleriassa on kouvolalaisella kuvataiteilija Leena Puolatiellä.

Näyttelyssä on esillä yhteensä 13 teosta vuosilta 1990—1996. Teokset on toteutettu Puolatien kehittämällä savuakvarellitekniikalla, jossa paperia akvarelli- ja pastellimaalauksen lisäksi ”savustetaan” nuotiolla. Savu ja noki näkyvät paperilla harmaana marmorointina, jota on työstetty erilaisiksi eloisiksi pinnoiksi.

Nokea on käytetty teoksissa elegantisti: harmaat pienhiukkaset ovatkin paperilla kuin usvaa tai harsoa, jonka lävitse teosten esittämät objektit ovat nähtävissä. Vaikka abstraktin ilmaisun suunnalla liikutaankin, niin teokset tuovat silti mieleen materiaalisen maailman.

Nämä maalaukset voisivat olla tyyliteltyjä muotokuvia jonkin esihistoriallisen tai välimerellisen museovitriinin löydöksistä. Ajattomia esineitä, joista ei voi enää täysin tietää, mihin niitä on käytetty, ja joissa on kätkettyä symboliikkaa.

Aaltoileva viiva tekee monista savuakvarelleista maisemamaalauksia. Selkeimmin maisemallinen on kolmiosainen Rannan tuntumassa -sarja, jossa ruovikko ja rantakivet näyttävät dramaattisen myrskyisiltä. Puolatie tuo tummasävyisiinkin töihinsä hienosti valoa ja sisäistä hohdetta, usein veden välkettä, sykkiväviivaisella pastellimaalauksella. Veden ja savun kuluttamista tekstuureista tulee mieleen Venetsia, mikä linkittyy mainiosti tornin uuden italialaisravintolan kanssa.

Toisenlainen vesimaisema tai pikemminkin hetken vangitseminen on Pako, joka tuo mieleen veden ylle loikkaavan kalan — vaikka ilma — ja vesielementteihin viittaakin muuten maanvärisessä teoksessa vain yksi, kirkkaansininen horisonttiviiva. Kiinnostava ja tehokas valinta!

Aurinkoympyrä, muna tai siemen ja aaltoviiva toistuvat teoksissa kautta linjan. Ajan ja kasvun metaforat tulevat ilmi myös teosten nimistä. Suuriin teemoihin ei ole tuotu erityisen henkilökohtaista näkökulmaa, joten ne voivat jäädä vähän etäisiksi. Paperin lämmin orgaanisuus, savun kuvioinnit ja haalistuneen näköiset värit ovat kuitenkin lumoavia ja taidokkaasti toteutettuja. Puolatien savuakvarelleista välittyy jonkinlaista yleisinhimillistä ymmärrystä ja uskoa maailmaan ja ihmiseen.

Aino-Iiris Meura