Veistokset siirtävät maalausten tunnelman kolmiulotteiseen tilaan. Veistos on Toteemi, toinen teos on nimetön.

Joan Miró. Miró ja suomalaista fantasiaa. EMMA - Espoon modernin taiteen museo 12.6. saakka.Espoon modernin taiteen museossa EMMAssa on kesäkuuhun asti esillä laaja näyttely Joan Mirón (1893—1983) taiteesta. Kuuluisan katalonialaisen kädenjälki lienee tuttu monille suomalaisillekin. Näyttelyssä on teoksia vuosien 1949—81 ajalta. Mukana on maalausten ja grafiikan lisäksi erityisen paljon veistoksia, jotka siirtävät maalausten tunnelman jännittävällä tavalla kolmiulotteiseen tilaan.

Miró oli taiteilijana huiman tuottelias. Hän myös suosi tekniikoita, jotka mahdollistivat taiteen tuomisen kaikkien saavutettavaksi. Julkiset veistokset ja laajalti levinneet painokuvat olivat hänen mottonsa mukaisesti taidetta ”ihmisistä ja ihmisille”. Mirón taide ei yleensä ole niin abstraktia kuin ensi silmäyksellä voi vaikuttaa. Merkkikielestä voi tunnistaa ihmis- ja eläinhahmoja, joiden seurana ovat usein kuut ja tähdet. Leikkisät ja värikylläiset teokset sisältävät myös viitteitä tummemmista sävyistä, surumielisyydestä.

Näyttelyä on jaoteltu sekä ajallisesti Mirón taiteellisten kausien että hänen käyttämiensä tekniikoiden mukaan. Rönsyilevä näyttelytila houkuttaa etenemään ilman tarkkaa järjestystä, mikä on oikeastaan hauskaa.

Suurpiirteisen näköisesti hahmotellut oudot muodot ja oliot ovat eittämättä juuri sellaista taidetta, jota fraasin mukaan ”lapsikin osaisi tehdä”. Lasten tekemä taide on lähtökohtaisesti epäkonventionaalista ja taiteen tyyleistä piittaamatonta. Ehkäpä Miró onkin omaksunut vaikutteita lasten piirustuksista? Hän kieltäytyi nimeämästä itseään minkään taidesuuntauksen edustajaksi, vaikka olikin yhteydessä etenkin surrealisteihin.

Pieni rinnakkaisnäyttely ”suomalaisesta fantasiasta” esittelee seitsemän suomalaisen, Mirólta vaikutteita imeneen taiteilijan tuotantoa. Mukana on niin sodanjälkeistä modernismia kuin uudempaa, mirómaisen orgaanista kuvanveistoa. Näyttely havainnollistaa ytimekkäästi sitä, miten sidoksissa taiteilijat ovatkaan omaan aikaansa. Oma ilmaisu ei synny ilman kontaktia ulkomaailmaan. Miró-viittaukset tuntuvat välillä melkein hupaisilta, mutta saavat katsojan myös miettimään, mitä eroa taiteessa loppujen lopuksi on lainauksella ja kunnianosoituksella.

Miró palkitsee katsojan: mitä enemmän teoksia tutkii, sitä johdonmukaisemmilta ne tuntuvat. On kuin vieraan kielen kielioppisäännöt hahmottuisivat esiin. Mirón visuaalinen kieli on inhimillisen humoristista. Avaruusmaisemissakin on aurinkoisen Katalonian maanläheisyyttä.

Aino-Iiris Meura