Kirsi Neuvonen 2009: Päästetään ensin kuplat pois ja kuunnellaan minkälainen ääni siitä syntyy. Kuvaaja: Valokuva Tuula Huittinen

Maaginen mittauspiste 5. Grafiikkaa, Kirsi Neuvonen Vanha Paloasema 3.9. saakka.Kohta kolmekymmentä vuotta suomalaiseen metalligrafiikkaan naisellista jälkeä jättänyt Kirsi Neuvonen esittelee Vanhan paloaseman näyttelyssä viisi toisiinsa sitoutuvaa kokoelmaa. Töihin piirtyvät muun muassa kasvun ihme, monien käsien koskettamat esineet ja oudot otukset. Levolliset naishahmot tarkkailevat maailmaa ja sen sattumuksia.

Ilmaisuun on ajan myötä tullut keveyttä ja itämaista ilmavuutta. Sisällöllisesti tärkeitä ovat riittävä aika ja pehmeät arvot. Takavuosien ajoittaisen kuviorunsauden ja antiikin innoittamien veistoshahmojen mahtavuuden on ohittanut grafiikan ydin: puhdas piirretty viiva.

Kopiosyövytys on jäänyt vähemmällä, ja teokset ovat valmistuneet useimmiten etsauksen ja akvatintan keinoin, joskus myös pehmeäpohjaa käyttäen.

Oleellisia ovat murretut mutta puhtaan harmoniset ja kuultavat värit. Maan punaiset ja ruskeat sävyt sekoittuvat metsänvihreään. Joukossa kimaltaa jalokivenä ripaus kuningaskalastajan sinistä ja lempeää aniliinia tai lohenpunaa.

Työt jakautuvat viideksi sarjaksi, joista sadunkaltainen Nykyfantasia ottaa humoristisesti, maltillisen surrealismin keinoin kantaa muun muassa taiteen tekemiseen. Matkalaukkurunoutta-nimen alle sijoitetut teokset pohtivat aistimuksellisuutta ja taiteellisen kokemuksen olemusta.

Puutarhurin kasvatusoppaassa loistavan väriset kukat kohoavat rauhoittavista, utuisen valoisista harmaasävyihin patinoituneista taustoista. Kierrätysastiat kasvupohjina korostavat vanhaa, jo mennyttä, hitaan ajan maailmaa.

Tapahtumat eivät ole suuria. Kun ”Ensin aamulla seinä oli valkoinen ja illalla se muuttui purppuranpunaiseksi ja siihen ilmestyi varjoja” on teoksen nimi, kertoo se tervetulleesta asenteesta. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän kaipaa aikaa katsella ympärilleen hitain liikkein. Vain tarkkailupaikalleen pysähtyneellä on aikaa todella nähdä.

Outoja metamorfooseja syntyy Muuntogeenikasvit-sarjan keskitetysti sommitelluissa vedoksissa. Lampunvarjostin kukkii ja mikä onkaan Ozorkidea tai siivekäs Sokerikäpy? Neuvonen on kuvallisen ilmaisunsa ohessa myös ilmiselvä verbaalikko. Hidas tekniikka antaa tekijälleen aikaa pohdiskeluun.

Muistoalbumissa kohtaammekin värssyjä väsäävän graafikon. Moinen nostalgisointi saattaa joitakin ärsyttääkin, mutta nämä työt ovatkin puhdassydämisille, ei kyynikoille. Teosten nimet alkavat olla jo pieniä, tarinoita. Avointa, harmaata taustaa vasten kiertyy elävä, vihreä kasvi. Sen vierellä uneksuu yhdellä viivalla piirretty hauras, keijumainen naishahmo kuin kuvaksi havahtunut uni tai runo.

Tuula Huittinen