Helene Schjerfbeck ja taiteilijasisaret -näyttely Taidekeskus Retretissä 29.8.2010 saakka.Retretin näyttelyt ovat monelle se kesän juttu, jossa käynti on melkein pakollinen, jos aikoo esittäytyä yhtään sivistyneenä ihmisenä. Tämän kesän näyttelyt ilahduttavat aikaisemmasta poikkeavalla tavalla. Kesän päänäyttely on mestari Riitta Konttisen asiantuntevasti kuratoima Helene Schjerfbeck ja taiteilijasisaret. Näyttely on kulttuurihistoriallinen teko.

Schjerfbeck on muutaman kymmenen viime vuoden aikana noussut kansainvälisestikin suomalaisen taiteen uudeksi ikoniksi. Monet saman aikakauden tekijät: Maria Wiik, Fanny Churberg, Venny Soldan-Brofelt ja Ellen Thesleff tunnetaan jo hyvin.

Mukana on vähemmän tunnettuja, mutta todellisia taitureita, kuten Amelie Lundahl, Beda Stjernschantz ja Ester Helenius ja tekijöitä, joista ei ole koskaan kuullutkaan.

Erityisen sykähdyttäviä ja yllättäviä ovat Victorine Nordenswanin uskonnolliset maalaukset. Dora Wahlroosin omakuva näyttää itsetietoisen tekijän ja Julia Stigzelius-de Cockin maisemat ovat hienoja, mutta valitettavan huonosti tunnettuja Suomessa.

Miksi suomalainen kansallismaisema on Järnefeltin Koli? Miksei se olisi ihan yhtä hyvin voinut olla Soldan-Brofeltin kuva Tvärminnestä? Miksi Werner Holmbergin metsänsisuskuvat on nostettu niin esille, kun naisetkin ovat tehneet samanlaisia?

Kansallisuus oli 1880- ja 1900-luvullakin suomalaisille tärkeä kysymys. Samoin arvostettiin historiallisia ja mytologisia aiheita. Usein naistaiteilijoilla ei ollut taloudellisia mahdollisuuksia toteuttaa tällaisia teoksia, ajan ilmapiirin sallivuudesta puhumattakaan: eiväthän naiset voi maalata sotakuvia.

Miestaiteilijoiden taiteeseen ja elämään liittyvät tekijöitä on arvostettu: herooisuus, historialliset aiheet ja kansallisuus. Samaan aikaan naiset matkustivat ahkerasti ulkomaille, Pariisin ja Bretagneen. Lundalin ranskalaiset kuvat ovat hienoja. Kun Edelfeltin Kristuskuva on arvostettu, voi sen rinnalle nostaa vähemmän koomisia ajatuksia herättävän Lundahlin Talonpoikaistytön.

Eivät vain naiset houkuttele Retrettiin. Pekka Kauhasen ja Teemu Saukkosen ovat keskipolven tekijöitä, joiden tuotannoissa on jatkuvaa uusiutumista. Kauhanen paljastaa luolastossa humoristin, ja Saukkonen liittää suloisia ristipistotöitä rujoihin ja rajuihin maalauksiin.

Merja Haapalan ja Kaarina Alstan työt ilahduttavat elämänilollaan ja väreillään. Pekka Luukkolan valokuvissa maailma näyttää mystiseltä paikalta.

Päivi Ruutiainen