Luomisvoimaa luonnosta. Koskiston taidekeskus. Ruotsinkylä, Kouvola. 29. elokuuta saakka.
Kristina Elo, Anne Kauppila, Jouko Hackzell, Teemu Korpela, Odd Kalland, Kaija Asikainen, Päivi Krouvi, Sirkka Peisa, Saara Lindroos, Henri Ruukki, Mika Törönen, Anja Liimatainen, Katariina Kalland, Piia Liila, Eeva-Riitta Pesonen, Tarja Toikka, Henriette Ahlgrén, Touko Helenius, Katariina Ögård, Hannele Ögård-Fosrman, Liisa Korhonen, Mari Sihvonen, Kristiina Kellokoski, Silja Salokas, Aira Salomaa, Johanna Ryönänkoski, Katri Hakkarainen, Petri Niemelä, Armi Sarvaslahti, Torsti Vainio, Tuija Verkkola, Siru Erling.Koskiston taidekeskus vakiinnuttaa paikkaansa tavallista taiteenkuluttajaa miellyttävien kesänäyttelykokemusten sarjassa. Taiteilijat ovat pääosin viime kesiltä tuttuja. Moni on Repin-instituutin kouluttama. Mukana on uusiakin nimiä, muun muassa ahvenanmaalainen Hannele Ögård-Forsman, jonka kollografiat ovat elävä sekoitus hallittua sattumanvaraisuutta.

Luonto on innoittanut pääosin konservatiivisiin maisema ja -kasvikuviin. Kontrastina toimii myllykoskelaisen Armi Sarvaslahden luonnonmateriaaleista koottu rönsyilevä installaatio. Muutoin kokeilevampaa nykytaiteen linjausta saa hakea. Viime kesän Seven Views-ryhmän kaltaista ilmaisullista irrottelua ei ole havaittavissa.

Suomalainen luonto houkuttelee kuulaiden sinisten ja vihreiden sävyjen ylikorostumiseen. Henriette Ahlgrénin sarjakukkaiset ovat ihastuttava tarkennus vaaleanpunaiseen valoon. Henri Ruukin sivellin ei arkaile vahvojen värien edessä. Luulen ja toivon vuosien tuovan väreihin myös pehmeämpiä sävyjä.

Aira Salomaan perspektiivillä ja pinnan rakenteella leikkivä kolmen työn sarja, Palsta, Sato ja Taraxacum, on kaunis kokonaisuus. Viimeisessä voikukan teriö kohoaa sinisestä keltaisena kuin kesä itse. Teemu Korpela kuuluu tänä kesänä myös Taidekeskus Salmelan nuoriin taiteilijoihin. Hänen teostensa kesäpäivänhennot värisävyt ja hillitty maalaustyyli rakentavat siltaa aikaan, jolloin peruukit puuteroitiin.

Mari Sihvonen on onnistunut siirtämään öljyväriasetelmiinsa akvarellistin käden keveyttä ja kykyä pelkistää havainto oleelliseen. Tätä sanoisin asetelmamaalauksen uudistamiseksi. Odd Kalland yllättää miellyttävästi kolmella ilmavalla, siniharmaasävyisellä työllään.

Anne Kauppilan suuri kuivaneulatyö, haurain vedoin piirtyvä hontelosäärinen Enkelityttö elää paperilla ikuisesti. Tuija Verkkolan maalauksissa värit loistavat kuin Matissella. Piia Liilakin on jättänyt muodon taakseen, keskittyen ainoastaan hehkuvana pyörteilevään värimassaan.

Kristiina Kellokosken ekspressiivisen grafiikan perspektiiveissä on jotain huiman van Goghmaista. Menneen kesän aarteet, Saara Lindroosin akvarellisarja luonnon pienistä yksityiskohdista, on täysosuma. Lindroos on pysähtynyt vaatimattoman eteen, löytäen puhdasta kauneutta jopa oravan puremasta kävyn karasta.

Kas-ryhmän (Peisa, Salokas, Toikka ja Erling) Kreikassa maalatuissa pikaisissa tuokiokuvissa välittyy hetkellisyys, luonnosmaisuus, välimerellinen valojen ja varjojen terävä leikki. Jos perspektiivit vähän vinksottavatkin, pienimuotoisena tunnelmapalasena työt puoltavat paikkaansa muiden joukossa.

Tuula Huittinen